taloyhtiösivut asukkaan oikeudet vallankäyttö taloyhtiössä eettinen isännöinti asunto-osakeyhtiölaki
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

Osat:

Mistäkö alkoi

1. Nurmikkotaistelu

2. Takkataistelu

3. Kangastaistelu

4. Tuhkataistelu

5. Pyykkitaistelu

 

 

 

 

 

MISTÄKÖ ALKOI....

Sehän alkoi nurmikkotaistelusta.

Nurmikkotaistelua käytiin toukokuusta 2002 pitkälle syksyyn 2003, ja sitten se vain  pikkuhiljaa laantui, kuoli pois. Siihen nähden, miten fanaattisesti hallitus suhtautui nurmikon koskemattomuuden (sananmukaisestii: kyse oli siitä että lapset eivät saaneet oleskella siinä, aikuiset kylläkin) suojelemiseen, on hämmästyttävää miten täydellisesti he sittemmin menettivät mielenkiintonsa koko asiaan. Syksyllä 2002 nurmikko oli heidän suuri elämäntehtävänsä, elämän ja kuoleman kysymys. Syksyllä 2003 oli yksi hailee kuivettuiko se, kuoliko se, oliko sitä ollenkaan.

Miksi? Tietenkin siksi ettei kyse ollut todellisuudessa nurmikosta. Kuten myöhemmin ei ollut kysymys oikeudestani rakentaa takka tai pitää näkösuojakangasta aidanraossa.

Kyse oli kaiken aikaa vain ja ainoastaan isojen herrojen arvovallasta. Ei ikinä mistään muusta. Nurmikko, takka, näkösuojakangas, tuhkalla lannoittaminen ja - nyt viimeksi - kysymys yhtiöjärjestyksen muutoskulujen palauttamisesta minulle - nuo kaikki olivat vain välineitä sen tärkeimmän päämäärän, eli "Mahlakedon "auktoriteettiaseman ja diktaattorinviran turvaamiseksi.

Toukokuussa elämämme lähiympäristössäni muuttui ratkaisevasti,  dramaattisesti, yhtäkkisesti ja ennalta-arvaamattomasti. Ehdottomasti nimenomaan negatiiviseen suuntaan. Olin asunut siinä samassa talossa vuodesta 1987 ja aina viihtynyt, enkä aikonut muuttaa niin kauan kuin asuisin tällä paikkakunnalla.

Yhtäkkiä olin paarialuokkaa, kiusattu ja häiritty. Asumisrauhani loppui. Tilanne oli sellainen, etten voinut mennä omalle pikku pihalleni, koska toinen seinänaapureistani riiteli aidan läpi ja yli. Luikin aamuisin hakemaan sanomalehden vaivihkaa, mahdollisimman hiljaa, ettei Mamselli kuule ja tule taas rähjäämään jostain asiasta. Poikani ei voinut enää olla taloyhtiön pihalla, koska ellei häntä suorastaan komennettu kokonaan pois (mitä tapahtui erittäin usein), niin ainakin joku tuli siihen viereen tuijottamaan ja kyttäämään esim. mattojen piiskauksen varjolla.

Sen kevään ja kesän yritin keskustella kaikkien kolmen rähisijän kanssa. Kun he  tulivat komentelemaan, haukkumaan, sättimään ja uhkailemaan, olin itse mahdollisimman rauhallinen ja koetin ensin kuunnella ja sitten itse puhua. Kuvittelin, hölmö, että kun saan heidät kuuntelemaan ja keskustelemaan asiallisesti, niin kyllä se tästä.

Syksyllä tiesin jo paremmin. Tiesin ettei minulla ole puheoikeutta - en saa sanoa edes yhtä lausetta loppuun keskeyttämättä - eikä lapsellani liikkumisoikeutta oman taloyhtiön pihalla. Kun ei ollut niin ei ollut. Siirryin teknikkaan numero kaksi eli kerroin kantani kirjeitse. Sepä olikin ihan väärin.

Mutta aloitetaanpa alusta.

 

 

1. NURMIKKOTAISTELU, toukokuusta 2002 syksyyn 2003 (selostus kesken)

 

Niin, sehän alkoi toukokuussa 2002. 

Ovikelloni soi, ja oven takana seisoi naapuritaloyhtiössä asuva ystäväni "Teija" (lainausmerkit, koska nimi on jälleen kerran muutettu). Hän kysyi, olenko kieltänyt lähiympäristön lapsia leikkimästä konkkaa. Ällistyneenä kielsin: mitä ihmettä, miksi tekisin sellaista, mistä on kysymys.

Teija kertoi että hänen silloin 12-vuotias poikansa "Jari" (jonka oikea nimi siis ei ole Jari) oli ollut parin muun samanikäisen tytön kanssa leikkimässä konkkaa taloyhtiömme parkkipaikan reunamilla, mutta piha-alueella eikä parkkipaikalla autojen seassa. Yhtäkkiä armas naapurini, taloyhtiömme hallituksen jäsen "Touko Mäntti" oli tullut vihaisena paikalle, käskenyt heti lopettamaan leikkimisen ja sanonut ettei täällä saa enää tämän jälkeen leikkiä konkkaa, se on vastedes kiellettyä.

Lapset olivat kysyneet että miten niin,  kuka on kieltänyt ja milloin. Touko-setä käski penikoita pitämään suunsa kiinni ja tekemään niin kuin aikuiset käskevät. Koska niin hänkin oli kuulema joutunut lapsena tekemään ja se oli ollut ihan kamalaa, koko lapsuus oli mennyt pilalle sen takia, eikä ollut mitään syytä miksi näillä nykyajan mukuloilla pitäisi olla sen hauskempaa. Ja tästä konkkaleikistä on tullut VALITUKSIA, JOKU AIKUINEN on sanonut että siitä tulee meteliä ja se häiritsee.

Lasten konkkapuu, jolla käydään huutamassa "Mari konkassa" ja "Kaikki pelastettu" jne. sijaitsi aivan minun piha-aitani alla. Teija ajatteli että voi hyvänen aika, valittajan on pakko olla "Ida" (ei ole oikea nimeni) koska Idan pihaanhan nuo leikin aikana heläytetyt hihkaisut ensimmäisenä kuuluvat; nyt on "Rämeshlossin" ( ei ole sukunimeni) rouva mennyt päästään sekaisin.

Sanoin Teijalle että en missään tapauksessa ole valittanut lasten pihaleikeistä, miksi ihmeessä tekisin niin, miten ne voivat ketään häiritä, onhan myös minun oma 9-vuotias poikani "Kristian" (ja nyt jo arvaatte että aion sanoa: se ei ole hänen nimensä!)joskus siellä  muiden mukana leikkimässä. Arvelimme että kaipa kyseessä on joku tyhmä väärinkäsitys, joka kyllä rauhallisella keskustelulla selviää, ja kaikki kääntyy hyväksi jälleen. Iida ja Teija päättivät mennä tapaamaan Toukoa, ja lupasin tulla mukaan, koska asuin samassa taloyhtiössä kuin Touko.

Meitä oli iso joukko menossa soittamaan seinänaapurini ovikelloa: Teija, Jari, kaimani "Iida" ja Iidan kaksotytöt "Elsa" ja "Esteri" (nyt en enää jaksa toistaa että nuo nimet eivät oikeasti ole...jne,), kaikki  naapuritaloyhtiöstä, sekä Kristian ja minä omasta Vesslagatanistamme.

En aavistanut mitä aloitin ja mihin itseni saatoin, kun viattomana, innokkaana ja naiivin positiivisella mielellä painoin ovisummeria: plim plom.

Yhdellä oikean käden etusormen pikku liikkeellä käynnistin jo kuusi vuotta jatkuneen sodan.


Oven avasi "Mamselli Niskapoimu". Kysyimme onko Touko Mäntti paikalla. Mamsellille tuli heti vihainen ilme: "Mistä on kysymys?"


Kerroimme että kyseessä on varmaan jokin väärinkäsitys, mutta lapset väittävät Toukon sanoneen jotain niin hullua kuin etteivät he saa enää leikkiä konkkaa ja ajattelimme tulla juttelemaan asiasta.


 Mamselli sanoi ettei siinä ole mitään juttelemista, Touko saa määrätä sellaiset asiat. Konkkaleikistä on tullut valituksia, siitä tulee meteliä, lapset juoksentelevat ympäri taloa ja sellainen häiritsee, nurmikko menee pilalle. Hän ei kyllä kutsu Toukoa tänne häirittäväksi, Touko on tuolla olohuoneessa väsyneenä lepäämässä ja saa ollakin, Touko kyllä tietää mitä tekee, hän on hieno mies ja hoitaa taloyhtiön asioita, ja mitä sinä Ida olet ikinä tehnyt tämän taloyhtiön hyväksi, mitä tänne tulet häiritsemään ja määräilemään...

Mamselli siis halusi suojella miespoloaan pahaa naislaumaa vastaan. Mutta miespolo olikin niin rohkea että tuli itse oma-alotteisesti ovelle ja sanoi kuulleensa meidän tyhjänpäiväiset valituksemme.

Yrmyilmeinen Touko suomensi meille mikä on homman nimi:

Hallitus on käsitellyt kokouksessaan tätä isoa ongelmaa että lapset leikkivät pihalla aamusta iltaan, sen on nyt loputtava, nurmikko menee pilalle... Hallitus on päättänyt että taloyhtiön alueella ei saa leikkiä konkkaa.

Me siihen, että mistä kohtaa se nurmi muka on pilalle mennyt, hyvinhän se voi ja vihertää.

"Kyllä se ennen pitkää menee kun siinä juostaan, ja valituksia on tullut."

Kysyimme kuka on valittanut.

"Sillä ei ole merkitystä kuka on valittanut, mutta valitettu on."

Yritimme ällistyneinä sanoa, että eihän lasten leikkejä voi kieltää, ja leikkiväthän siellä teidänkin lapsenne ("Mervi" 11v. ja "Matti" 8v.).

Nyt Mamselli hermostui oikein kunnolla ja alkoi paasata:

Kielto koskee yhtä lailla heidänkin lapsiaan. He ovat sanoneet omille lapsilleen että nurmikolla ei leikitä eikä varsinkaan konkkaa, se häiritsee talon asukkaita ja nurmikko menee pilalle. Niin pitäisi kaikkien vanhempien sanoa lapsilleen. Mutta kun ihmiset antavat kakaroittensa tehdä ihan mitä vain, kohta varmaan istutuksetkin revitään, hirveä huuto ja meteli kuuluu kun kaikki kaupungin lapset tulevat juuri tänne, he sentään kasvattavat lapsiaan, mutta sinulla Ida on varmaan sellainen periaate ettei lapsille tarvitse rajoja laittaa ollenkaan, ei sitä kiljumista jaksa. Nurmikolle ei mennä leikkimään, leikkiköön muualla.

Kysyimme että missä muualla. Koko piha-aluehan on nurmettu: jos lapsia kielletään leikkimästä nurmikolla niin silloinhan he eivät voi olla pihalla ollenkaan.

"No tuossa on urheilukenttä vieressä, menkööt sinne!"

Urheilukenttää ei hoideta, se on pelkkää soraa ja täynnä lasinsiruja. On aika ymmärrettävää että lapset viihtyvät paremmin nurmella omalla pihalla.

Touko alkoi selittää, ettei hänkään saanut lapsena koskaan mennä nurmikolle kävelemään, ja kurjaa oli ollut, hänet ajettiin kaikkialta pois, nurmikolle ei menty ja se oli ihan oikein, hänet on pidetty sentään kurissa, lapsena ei ollut ollenkaan kivaa eikä nytkään ole kivaa, missään ei ole ennenkään ollut kivaa joten miksi nyt pitäisi olla, nykyään lasten annetaan elää kuin pellossa.



Se oli se tapaaminen.

En muista miten keskustelu päätyi, mutta lopputulos oli, ettei asiassa ole mitään neuvottelemisen varaa: hallitus kieltää konkkaleikin, ja piste.

Yritimme sitten selvittää, kuka tai ketkä olivat ne jotka olivat valittaneet lasten leikeistä.

Taloyhtiö koostuu kahdesta vastakkaisesta rivitalosta, joiden välissä on isohko nurmettu yhteispiha. Ylemmän eli A-talon omat pihat ovat yhteispihalle päin, alemman eli B-talon (jossa minäkin asun) pihat antavat parkkipaikalle, ja parkkipaikan reunassa on kapea nurmikaistale. Konkkapuu oli alemman B-talon ja parkkipaikan nurmikaistaleen välissä. Kun taloa kierrettiin leikin aikana, kierrettiin nimenomaan alempaa B-taloa.

Päättelimme että valittajan täytyy asua alemmassa talossa; eihän leikkipaikka ole ylemmän talon lähelläkään joten niitä asukkaita se ei voi häiritä. B-talossa on viisi asuntoa, ja niissä asuvat: asunto 14 (Mäntti ja Niskapoimu + lapset Mervi ja Matti), asunto 13 (Rämeshloss + poika Kristian), asunto 12 (leskirouva "Pori"), asunto 11 ("Armi Vuori"),asunto 10 (hallituksen pj. "Reijo Mahlaketo" + vaimonsa kissanvihaajarouva Irvi Mahlaketo").

Kysyin pihalla tavatessani Reijo Mahlakedolta, kuka talomme asukkaista on valittanut lapsista, olen nimittäin ajatellut käydä juttelemassa tämän henkilön kanssa. Reijo-poika sanoi saman kuin Touko: on ihan sama kuka on valittanut, mutta valitettu on, ja turha siitä on enää mennä puhumaan koska hallituksen  päätös on hallituksen päätös ja se ei muutu, näin se vaan on eikä siinä itku auta, hän ei rupea jankuttamaan tällaista selvää päätettyä asiaa, oikein ihmetyttää miksi Idan pitää vängätä vastaan kun ei kukaan mukaan vänkää, hallitus päättää nämä asiat ja siinä on tyhmää ja turhaa alkaa riitelemään...

Kysyin sitten erikseen sekä leskirouva Porilta että Armi Vuorelta, ovatko he häiriintyneet lasten leikeistä.  Molemmat hämmästyivät kysymystä: mitä ihmettä, miksi ihmeessä minä olisin käynyt valittamassa lasten leikeistä, hyvänen aika sentään, en varmasti ole, on mukava kun lapset leikkivät, sitä on ilo katsella, en ikinä menisi kieltämään!

En muuten tähän päivään mennessä ole saanut selville kuka oli se salainen valittaja.

Tai... Tiedänhän minä: se oli Mahlaketo itse. Hän inhoaa lapsia, se oli ennestään tunnettu juttu, ja oli itse sitä mieltä että leikkiminen häiritsee.

Toukoa leikit eivät varmaan sinänsä olisi häirinneet, mutta juuri tuona keväänä hän käytöksestään päätellen hurahti Mahlaketoon ja halusi olla tälle kaikin tavoin mieliksi. Hänen seksuaalista suuntautuneisuuttaan en tiedä, mutta käytös ainakin oli ilmiselvän rakastunutta. Mahlakedon ei tarvinnut kuin ilmestyä pihalle, niin Toukon katse kirkastui, äkäinen ilme suli hymyyn. He olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä. Ilta illan perään he kulkivat taloyhtiön alueella peräkkäin ja vierekkäin, haravoivat yhdessä, juttelivat, tuijottivat toisiaan silmiin eivätkä nähnteekään muuta kuin toisensa. Kun Mahlaketo sitten syksymmällä syytti minua siitä etten koskaan ollut tullut mukaan kolmanneksi, olin hölmistynyt: mikään noiden kahden käytöksessä ei koskaan viitannut siihen että he olisivat halunneet seuraansa jonkun kolmannen - he halusivat olla ihan kahdestaan!

Lapset leikkivät muun ohella mm. vakoilua - siis kurkkivat salaa mitä aikuiset tekevät. Kerran he tulivat innoissan ja nauraen luokseni kertomaan, että olivat vakoilleet  Mahlakedon pihaa. He kertoivat nähneensä siellä Toukon kasteluletku kädessään kastelemassa Reijon nurmikkoa, ja huutavan hellällä äänellä sisälle taloon:"Reijo, tule jo katsomaan, onko tämä nyt hyvä...?" Lapset olivat saaneet naurukohtauksen ja joutuneet juoksemaan karkuun ennen kuin miehet huomaisivat että heidät oli nähty.

Sanon vain mitä näin: Touko käyttäytyi Reijon seurassa kuin rakastunut mies, puhui kuin rakastunut mies, teki valintoja kuin rakastunut mies (valitsi Mahlakedon jopa omien lastensa ohi - mitä kukaan minun entisistä ja nykyisistä miesihailijoistani ei koskaan tekisi: yksikään heistä ei loukkaisi omien lastensa oikeuksia siinä toivossa että sellainen miellyttää minua, ja se on heille ehdottomasti kunniaksi!).

Mahlaketo ei ole mikään järjenjättiläinen, luulen ettei hän koskaan tajunnut mistä Toukon puolelta oli kysymys. Saipahan tukea kaikille ideoilleen, oikuilleen ja päähänpistoilleen -  joten asia ookoo, mitä sitä turhaan miettimään miksi joku naapurin äijä yhtäkkiä makeilee ja on mielin kielin kun ei ennen ollut ..  Reijolta jäi huomaamatta, että ei se äijä todellisudessa ollut kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan, se oli yksinkertaisesti pihkassa.  Luulenpa että Touko oli rakastunut onnettomasti, vaikkei hän onnettomalta näyttänyt ollessaan Mahlakedon kanssa, päinvastoin.

Mamselli puolestaan oli onnettomasti rakastunut mieheensä Toukoon, joka hänestä vähät välitti, ja halusi olla aivan kaikessa miehensä tukena.

Kumpikin heistä, Mamselli ja Touko, oli siis valmis myymään omat lapsensa miellyttääkseen jota kuta aikuista, joka puolestaan vähät välitti heistä.

He olivat lähiympäristön ainoat vanhemmat, jotka kannattivat  konkan leikkimiskieltoa. Kun myöhemmin poliisikuulusteluissa, Kiusattujen Tuen puhelinpäivystyksessä ja muissa instansseissa kerroin tuon pariskunnan käytöksestä ja  suhtautumisesta lapsiin, lähes kaikki kysyivät, onko heillä itsellään lapsia - ilmiselvästi olettaen että vastaus olisi kielteinen. Tuollaiset lastenvihaajathan yleensä mielletään lapsettomiksi eläkeiläisiksi. Vastasin aina niin kuin asia oli: ko. pariskunnan omat lapset olivat hyvin innokkaasti mukana lapsiryhmän leikeissä; siksi toiseksi: taloyhtiössä asui montakin vanhempaa ihmistä yksin tai puolison kanssa, muttei heistä kukaan kieltänyt lapsilta normaaleja rauhallisia pihaleikkejä.  

 Toukokuu 2002 oli todellinen taistojen toukokuu.

Paria päivää myöhemmin minulle selvisi jonkun Mahlakedon kanssa käydyn keskustelun aikana sekin, että oli olemassa yksi vielä konkkaleikkiäkin vakavampi rikos, johon ympäristön lapset syyllistyivät.  Se oli pallon potkiminen pihanurmikolla. Mahlaketo piti sanavalinnoistaan  ja puheensa sävystä päätellen konkan lekkimistä aseelliseen ryöstöön rinnastettavissa olevana rikoksena. Pallopelit olivat verrattavissa ryöstömurhaan. 

Syynä oli tuo samainen nurmikon vaurioituminen. Mahlaketo ei tosin pystynyt asiaa tiedusteltaessa näyttämään ainuttakaan kohtaa nurmikosta, josta olisi näkynyt että se on mennyt selvästi pilalle lasten konkan tai pallopelien takia. Nurmikko voi itse asiassa oikein hyvin. 

Juuri porttiani vastapäätä oli paikka, roska-aitauksen reuna,  jossa lapset olivat passissa konkkaleikin aikana. Mahlaketo vetosi siihen että siitä kohtaa nurmikko ainakin menee pilalle kun siinä koko ajan seisotaan. Tulin sanoneeksi että mitä ihmeen nurmikkoa sillä kohden sitten muka on, siinä ei ole koskaan mitään kunnon nurmikkoa kasvanutkaan, paikka on varjossa.

Ei mennyt viikkoakaan, kun Mahlaketo kärräsi ko. kohtaan siirtonurmikon: no niin, nyt siinä on nurmikko, ettepä voikaan enää leikkiä siinä, ähäkutti!

Juttelin sen kuun aikaan aika paljon lasten kanssa ja tein heille hyvin selväksi mitä mieltä olin siitä että heidän rauhallisia pihaleikkejään estettiin.

Teija ehdotti, että kesän aikana tarkastaisimme nurmikon säännöllisin välein, ja jos huomaisimme kulumisen jälkiä lasten leikkipaikoissa, kylväisimme uuden nurmikon ja pitäisimme huolen siitä että vauriot korjataan. Ilman muuta tekisimme sen omalla kustannuksellamme.

Tämäkään ehdotus ei kelvannut Mahlakedolle.

Kristian ei ollut kovin innostunut konkkaleikistä, mutta palloa hän tykkäsi potkia, ja sai joka kerta ulos mennessään pelätä, kuka tällä kertaa tulee huutamaan ja ajamaan pois. Se oli aina  Touko, Reijo tai Mamselli. Kristian ei olisi saanut ollenkaan oleskella pihalla. Hän oli täyttänyt kuukautta aiemmin yhdeksän vuotta, oli pienikokoinen ja hento ja painoi ehkä 25 kiloa, mutta Mahlaketo oli vakuuttunut siitä, että jos tuollainen pikkupoika hipsii kesäaamuna varpaisillaan nurmikon poikki, ruoho ja  istutukset kärsivät saman tien korvaamattomia vahinkoja. Itse Mahlaketo kyllä könysi nurmella koko elopainollaan. Ketään aikuista ei komennettu pois nurmikolta, ainoastaan lapset. Minäkin sain vapaasti lompsia saappaillani missäpäin pihaa mieli teki, mutta Kristian ei saanut oleskella pihalla sandaaleissaan. Usein hän tuli sisälle vedet silmissään, pelästyneen näköisenä ja kertoi että Mahlaketo on taas siellä huutamassa. Jos yritin mennä puhumaan herra hallituksen puheenjohtajan kanssa, tämä painui sisälle asuntoonsa.

Mahlaketo, Mäntti ja Niskapoimu olivat yksimielisiä siitä että olen häirikkö. Taloyhtiössä olisi ollut niin mukavaa ja rauhallista asua ellen minä olisi ollut siellä.

Mamselli selitti minulle miten kaikki täällä puhuvat minusta ja ovat oikein hämmästyneitä siitä miten ikävä ihminen olen, oikein porukalla ovat ihmetelleet että miten noin vaikea ihminen voikin asua täällä ja pilata ilmapiirin. Moni on sanonut että olen lisäksi niin olevinani, kävelen hajamielisen näköisenä ympäriinsä ikään kuin en huomaisi mitään ympärilläni, mahdankohan suorastaan käyttää huumeita.  Kristian oli kamala kasvattamaton ja ilkeä kakara,

Mamselli pauhasi että kaikki lähiympäristössä tapahtuvat lasten keskinäiset kärhämät ja riidat olivat Kristianin aiheuttamia. Kysyin että eivät kai sentään ihan kaikki. Kyllä, ihan kaikki, joka ainoa. Seuraavana viikonloppuna Kristian matkusti toiselle paikkakunnalle isänsä luokse. Ulos mennessäni kuulin lasten riitelevän jostain asiasta, ja ajattelin että pitäisikö nyt soittaa isänsä luona viikonloppua viettävälle Kristianille ja moittia häntä: kuule riivatun penikka, mitäs olet taas mennyt tekemään, olet taas aiheuttanut täällä riidan, hyi sinua, etkö häpeä!

 

 

Eräänä päivänä postilaatikosta löytyi tällainen kirjelappu:

 

---------

ASUNTO OY VESSLAGATAN     TIEDOTE 3/2002 8.5.2002

TALOYHTIÖN PIHA-ALUE

Yhtiön piha-alueella on varattu lasten leikkeihin alue, keinu ja hiekkalaatikko. Leikkimisessä muualla  yhtiön piha-alueella tulee huomioida varsinkin keväisin ja syksyisin, että nurmialueet ehtivät kuivaa enne kuin piilo- tai muita leikkjeä ko. alueella leikitään. Näin vältytään nurmikoiden ja istutusten vaurioilta.

Taloyhtiön piha-alueella on pallonpelaaminen (sic!) kielletty. Pelaaminen vahingoittaa yhtiön nurmialueita ja voi aiheuttaa muita vahinkoja esim. ikuunoiden rikkoutumisia, istutusten vahingoittamista tms.vahinkoja. Yhtiön viereisellä tontilla on pallokenttä pelaamista varten.

Asunto Oy Vesslagatan, hallitus

---------

Soitin isännöitsijälle ja kysyin, millä perusteella lapussa väitetään että nurmikko vahingoittuu pallon pelaamisesta, sehän ei ole totta, sellaista ei yksinkertaisesti ole  tapahtunut. Isännöitsijä väitti että varmasti on. Kysyin onko hän käynyt täällä paikan päällä katsomassa. Ei kuulemma ollut, mutta Mahlakeketo on sanonut että vaurioita löytyy. Sanoin että Mahlaketo valehtelee, missään kohtaa nurmikolla ei näy kulumisen jälkiä, olemme porukalla kiertäneet erikseen tarkastamassa. Isännöitsijä vastasi että kiellossahan on kyse ennaltaehkäisevästä toiminnasta.

Toukokuun lopussa tulivat jokakeväiset pihatalkoot, joiden jälkeen oli perinteisesti menty Mahlakedon suurensuurelle (aitaa oli siirretty yhtiön tontille, jotta pj. saisi suuremmaan pihan!) pihalle grillaamaan ja juomaan olutta.

Aiemmin olin aina ollut mukana, vaikka ne kutsut eivät minua juuri sykähdyttäneet. Siellä oli jotensakin infantiili meininki, kuin teinibileissä. Puhuttiin autoista ja säästä, siis silkkaa small talkia (jolle ylipääänsä olen aika allerginen), ja loppuillasta, kun mäyräkoirakin alkoi olla tyhjä,  kerrottiin navanalusvitsejä.  Vanhempi poikani Kostjakin, oka oli siihen aikaan 15-vuotias,  puhui kavereittensa kanssa fiksummin.

En siis kokenut menettäväni mitään, kun minulla oli toukokuussa 2002 näiden talkoiden aikana  iltatöitä enkä päässyt osallistumaan. Ajattelin, että nyt kun minusta on kuluneen kuukauden aikana leivottu taloyhtiön rettelöitsijä numero yksi, en luultavasti menisi muutenkaan.

Yöllä heräsin siihen että joku mölysi kännipäissään pihalla. Erotin sanat: "Kattokaa nyt tota nurmikkoa... Varokaa nyt saatana sitä, älkää menkö siihen käveleen, se on kuulkaa PYHÄÄ MAATA!"

Seuraavana aamuna selvisi se, mistä olen täällä toisaalla kertonut: A-talossa asuva perheenisä, isokokoinen ja vahva kapiainen,  oli talkoissa ottanut puheeksi lasten leikkimisen kieltämisen ja sanonut hallitusherroille suorat sanat. Hän oli pihalla potkimassa palloa 5-vuotiaan poikansa kanssa, eikä kukaan uskaltanut tulla sanomaan yhtään mitään.

Kostjan ylioppilasjuhlien aikaan oli helle ja juhlimme pihalla. Onneksi seinänaapurit olivat poissa, mutta Mahlaketo kyllä teki itseään tykö vieraitten aikana. Kristian oli serkkunsa "Kallen" kanssa leikkimässä pihalla, ja he tulivat kertomaan että Mahlaketo oi taas ajanut heidät pihalta pois. Kostja - joka on luonteeltaan hyvin leppoisa ja tyyni ihminen, ei hermostu juuri mistään - päätti käydä jututtamassa Mahlaketoa. Vei menessään lasillisen shampanjaa ja marssii sinne ystävällisessä hengessä sanomaan, että anna nyt lasten leikkiä, meillä on täällä juhlat meneillään ja vieraita, jos nyt ei viitsitä riidellä. Menin perässä-  minäkin erittäin iloisena ja yhteistyöhaluisena (kuka nyt poikansa yo-juhlissa olisi vihainen!).

Osuin juuri sopivasti paikalle kuullakseni kun Mahlaketo sanoi Kostjalle: "Kuule, sinä et ole yhtään mikään!"

Sanoin Mahlakedolle, että mitä jos annettaisiin poikien nyt leikkiä pihalla...ja lauseeni jäi kesken, koska ukko tuli seisomaan ihan eteeni, työntyi melkein kiinni ja kuiskasi: "Kyllä sinä Ida vielä taivut!"

Hermostuin ja sanoin äijälle:  "Vai alat sinä uhkailla. Ja mikä sinä olet sanomaan noin Kostjalle tai kenellekään ettei hän ole mikään. Mikä sinä sitten olet. Kostja asuu tässä talossa ja on ihan yhtä arvokas ja varteenotettava asukas kuin muutkin, hänellä on täsmälleen samat oikeudet."

No,yllätys yllätys, ukko vähän pelästyi ja sanoi että ei, enhän minä ketään ole haukkumassa... mutta pitää jonkun huolehtia nurmikosta ja kun kukaan muu ei sitä tee... minä yksin täällä raadan helteessä, teen koko ajan töitä ja muut vain juhlii...

Menimme takaisin pihalle jatkamaan juhlia. Mahlaketo halusi tehdä kaikille selväksi että hän on kunnon ihminen joka raataa niska limassa taloyhtiön hyväksi, kun muut vain syövät täytekakkua ja juovat boolia. Kananmunapää tuli kasteluletkunsa kanssa aitani toiselle puolelle kastelemaan nurmikkoa samalla kun pihallamme juhlittiin.  Jostain syystä juuri se kohta nurmikosta kaipasi ihan ehdottomasti kastelua juuri silloin.... Vai liekö tarkoitus ollut päästä katsomaan millaiset juhlat meillä oli ja paljonko oli vieraita?  No, niitähän oli sen illan aikana yhteensä nelisenkymmentä, ja lähes kaikki paikalla todistamassa miten Mahlaketo kielsi Kristiania leikkimässä pihalla. Siitä huolimatta äijällä oli syksyllä taloyhtiön kokouksessa otsaa väittää, ettei hän ikinä ole kieltänyt oman taloyhtiön lapsia oleskelemasta pihalla, leikkimiskielto koskee vain naapuritaloyhtiön lapsia... 

Vieraitakos nauratti: aikuinen mies osoittamassa mieltään kun lapset leikkivät!

Tuli kesä, eivätkä  hallitusherrat  inahtaneetkaan , kun nurmikolla leikittiin. Aivan kuin mitään konkan konkan kieltämispäätöksiä ei olisi koskaan tehtykään eikä lappuja olisi postilaatikkoon pudotettukaan.

Eri asia on, että Mamsellin viha minua kohtaan syveni ja leveni ja kasvoi korkeutta.

 

Sen kesän aikana omasta pihastani tuli aluetta, jolla en voinut olla hetkeäkään rauhassa. Heti kun Mamselli kuuli että ulko-oveni kävi, hän säntäsi pihalle ja alkoi räksyttää milloin mistäkin. Jos onnistuin tulemaan pihalleni hiljaa, sain istua siellä omine nokkineni, koska Mamselli itse ei juuri koskaan ollut omalla pihallaan. Mutta jos ovi ulos tullessani vahingossa olahti tai koira haukahti tai Kristian kysyi minulta sisätiloissa jotain niin että jouduin huutamaan pihalta vastauksen - ei mennyt kuin kaksi sekuntia niin Mamselli pelmahti pihalle.Hän oli uskoamttoman nopea, ikään kuin olisi seissyt oman ovensa takana vahdissa. Frouva asettautui aidan eteen ,työnsi päänsä aidanrakoon, ,roikkui siitä vyötäisiään myöten ja alkoi riidellä. Että se nainen keksi rähinän aiheita!

 

Näin jälkeenpäin ajatellen minun olisi heti alkuun pitänyt sanoa että ole hiljaa, sinä häiritset minua, mene muualle ja anna olla rauhassa. Mutta olen niin hyvin kasvatettu ja oppinut  ajattelemaan että puhumalla asiat selviävät, että annoin hänen paasata ja jopa kuuntelin kohteliaasti. Mutta joka kerta kun yritin vastata hänen kysymyksiinsä, tapahtui sama: frouva keskeytteli, korotti ääntään, raivosi, nimitteli ja kiljui. Loppukaneetiksi hän heitti: eikö sinulla Ida ole muuta tekemistä kuin istua täällä pihalla riitelemässä!!!!

Useimmiten hän rähinöitsi tästä lasten pihaleikkiasiasta. Siinä asiassa hän vaihtoi kantaa useammin kuin sukkia - ja väitti aina olleensa koko ajan ja alusta asti tätä mieltä.

Joko hän vaahtosi siitä miten hirveää on kun ne leikkivät ja huutelevat ja juoksevat ympäri pihaa ja miten sellainen pitää saada loppumaan, ja olen varsinainen pahanilmanlintu kun annan luvan sellaiseen. Että hän ainakin kasvattaa omat lapsensa ja opettaa niille ettei ihmisiä saa häiritä joutavanpäiväisellä leikkimisellä ja metelöinnillä, mutta kun sinä Ida annat lasten hyppiä silmille, hän on monta kertaa käynyt sanomassa penskoille että menkää muualle metelöimään, ja ne vastasivat että Ida on sanonut ettei leikkimistä voi kieltää ja että me saadaan olla täällä, että mitä sinun päässäsi Ida liikkuu kun menet sellaista lapsille sanomaan!

 

Tai sitten hän räyhäsi, että on minun syyni että hallitus on nyt kieltänyt lasten normaalit pihaleikit, kun hoidin sen asian niin huonosti; jos olisin pelannut korttini paremmin, hallitus olisi tullut vastaan ja nyt lapset voisivat elää ihan normaalia elämää, on kokonaan minun vikani ettei lapsilla ole täällä nyt oikeaa lapsuutta ollenkaan.

Kerran hän ällistytti minut vaahtoamallaettä SINÄ IDA KUULEMMA VÄITÄT ETTÄ MINÄ OLEN KIELTÄNYT LAPSIA LEIKKIMÄSTÄ; kuule Ida se on sikamainen valhe, minä en ole ikinä kieltänyt, miten voit puhua tuollaista; jos yhdenkin kererran vielä väität että minä olen täällä se joka kieltää lapsia leikkimästä niin.. niin minä... silloin minä kyllä...

Tuollaista tekstiä kuullessani menin ihan ällikälle ja ensin epäilin omaa järkeäni: kumpi meistä kahdesta on hulu... Kumpi muuttelee historiaa ja kieltää tosiasiat. Mutta totta kai tiesin etten ole hullu. Todellisuudentajussani ei ole mitään vikaa, päinvastoin tervejärkisyys ja vahva todellisuudentaju ovat  hyveitäni.

Yhden kerran hän vaahtosi, että "tiedätkös sinä Ida että Kristianin kiroilua on täällä oikein porukalla ihmetelty. Mikaelin vanhemmat olivat tehneet sellaisen päätöksen, ettei Kristian saa enää tulla heille leikkimään koska on niin kova kiroilemaan. "  Just joo. Oli ehdottomasti Mamsellin asia tehdä minulle selkoa siitä, mitä Mikaelin vanhemmat olivat tykönänsä päättäneet. Mikaelin vanhemmat eivät varmaan pysty itse siitä kertomaan vaan tarvitsivat Mamsellin sanansaattajakseen. Ikinä en kuullut tätä asiaa - tai mitään vastaavaa - Mikaelin äidiltä itseltään. Taisi olla Mamsellin mielikuvitusjuttuja.

Mutta tuli syksy, ja naapurin kapiainen muutti pois, ostivat omakotitalon. Jo seuraavalla viikolla postilaatikkoihin jaettiin uusi nurmikolla leikkisen kieltävä lappu.

Olin koko kesän yrittänyt puhua hallituksen jäsenten kanssa, mutta se oli aivan toivotonta. Mamselli käänsi keskustelun aina minun persoonaani, lukuisiin vikoihini ja tyhmiin tapoihini ja Krsitianin käytökseen (joka oli tietysti aivan kelvototonta) ja siihen miten äsyttävä olen ja mitä kaikki puhuvat minusta pahaa. Itse asiasta eli nurmikolla leikkimisestä en onnistunut puhumaan. Sen kesän aikan minun oli mahdotonta istua pihallani ilman että naapurin ulko-ovi pamahti auki ja frouva tuli ulos haastamaan riitaa.

Tuli syksy, hallituksen pelkäämä kapiainen muutti perheieneen pois, omakotitaloon. Minulle tuli heitä heti ikävä, sillä melkein saman tien asukkaiden postilaatikkoihin jaettiin tällainen lappu:

--------------------------------

ASUNTO-OSAKEYHTIÖ VESSLAGATAN                        TIEDOTE 4/2002

                                                                                  15.8.2002

TALOYHTIÖN PIHA-ALUE

Yhtiönpiha-alueella on varattu lasten leikkeihin alue, keinut ja hiekkalaatikko. Leikkimisessä muualla yhtiön piha-alueella tulee huomioida, että nurmialueet ovat kuivat kun ko. alueilla leikitään (näin vältytään nurmikoiden ja istutusten vaurioilta).Taloyhtiön piha-alueella on pallonpelaaminen kielletty, yhtiön viereisellä tontilla on pallokenttä pallopelien pelaamista varten.

ASUNTO OY VESSLAGATAN

HALLITUS

 

Minä idiootti yritin edelleen  keskustella asiasta Mahlakedon, Mamsellin ja - muistakseni, en ole varma - Toukon kanssa. Eiväthän ne osanneet keskustella. Mahlaketo uhkaili ja rähisi, Mamselli analysoi luonnettani, kasvatusmnetelmiäni, kotini siisteystasoa, Kristianin käytöstä ja oli lisäksi tietävinään mitkä olivat ne todelliset vaikuttimeni asiasta puhumiselle. Hänen mielestään ei ollut mahdollista että puhuin siitä miten lasten täytyisi saada leikkiä koska olin sitä mieltä että lasten täytyisi saada leikkiä. Ehei, kyllä syy oli jokin muu! Minulla oli koko joukko salaisia (mutta hänen silmilleen läpinäkyviä ja päivänselviä) vaikuttimia, jotka olivat kakki alhaisia, rumia, vastenmielisiä, todisteita luonnevikaisuudestani, typeryydestäni, kataluudestani. Puhuin lasten oikeudesta leikkiä, mutta todellisuudessahan kyse ei ollut siitä. Minä  vain periaatteessa halusin olla vastaan, olin riidanhaluinen, ilkeä, vaikea, mahdoton. Tai sitten olin psykoottinen ja sairas ja avun tarpeessa.

Mamselli otti tavakseen lasten leikkiessä mennä heidän luokseen, koota heidät ringiksi ympärilleen ja puhua heille tyyliin "Älkää luottako siihen Idaan, se on hyvin vaikea ja paha ihminen, luottakaa ennemmin minuun..."

Se, mitä hän ei tiennyt, oli että lapset näiden rinkikeskusteluijen jälken tulivat heti soittamaan ovikelloani ja kertoivat yksityiskohtaisesti keskustelun sisällön.

Mamsellille oli hyvin tärkeää saada liittolaisia taistelussa minua vastaan, ja liittolaisiksi kelpasivat aivan kaikki, myös alle 10-vuotiaat. Paitsi ettei näistä alaikäisistä yksikään ruvennut hänen kaverikseen.

Vasta neljä vuotta myöhemmin Rikosasian sovittelussa kerroin Mamsellille,  että lapset olivat ottaneet minut uskotukseen ja tulleet kertomaan minulle Mamsellin jokaisen aivopesuyrityksen. Kerrankin Mamselli vaikutti vähän nolostuneelta.

Sitten en enää jaksanut, vaan kirjoitin hallitukselle avoimen kirjeen ja jaoin sen kaikkien postilaatikkoihin. (Kirje on luettavissa osioissa Postilaatikosta löytyy.) Seurasi hallituksen ja isännöitsijän puolelta täysi hiljaisuus. Rouva Pori pihalla kohdatessamme kuitenkin otti asian puheeksi ja sanoi että se kirje oli kyllä täyttä asiaa, ei voi paremmin sanoa...

Mutta parin viikon päästä tuli kutsu ylimääräiseen yhtiökokoukseen, jonka aiheena olisi järjestyssääntöjen laatiminen taloyhtiölle. Mukana oli ehdotus järjestyssäännöiksi. Silmiini pisti lause: "Pallopelien pelaaminen taloyhtiön alueella on kielletty."  Tiesin että tuo lause on koko jutun ydin: kaikki muu oli Olennaisen ympärille rakennettua silmänlumetta. Kyse oli kirjeestäni ja siitä, että nyt piti tehdä yhtiökokouksessa virallinen päätös  lasten pihaleikkien kieltämisestä.

Tuo yhtiökokous oli jotain aivan uskomatonta. Ei ikinä eikä missään  minua ole sillä tavoin julksiesti haukuttu, solavttu ja uhkailtu kuin siellä. Touhu oli suoranaista henkilökohtaista loukkaamista, syyllistämistä, uhkailua, solvaamista ja pelottelua, eikä kukaan - toistan: ei kukaan - asettunut sanallakaan puolustamaan minua. Minut mainittiin nijmeltä yhä uudestaan. Kävi ilmi että taloyhtiön suurin ongelma ovat pihalla leikkivät lapset, ja toiseksi suurin ongelma olen minä, koska puolustan lasten leikkimisoikeutta.

 

Kuten aina tällaisissa tilanteissa, syytökset olivat hyvin ylimalkasia ja epämääräisiä. Oli epäselvää, mitä väärää ja kamalaa täsmällisesti ottaen olin tehnyt,  mutta kaikille tehtiin selväksi että olen hirveä ihminen, häirikkö, rettelöitsijä, toisten työn sabotoija, paha, kelvoton, kauhea.

Mahlaketo oli yksinkertaisesti törkeä. Hävytön, sairas, inhottava, ilkeä, sadistinen, kostonhimoinen ja - TYPERÄ.

Kaikille tuli selväksi, että olen tehnyt jotain anteeksiantamatonta, jonkinlaisen maanpetoksen tai pyhäinhäväistyksen, kun olen  1) ollut eri mieltä halituksen kanssa 2) ilmaissut erivän mielipiteeni 3) asettanut hallituksen erehtymättömyyden ja jumalallisuuden kyseenalaiseksi  4) kieltäytynyt noudattamasta lasten pihaleikkikieltoa.

Mahlakedon puheita:

"Meidän taloyhtiön pihasta on tullut yleinen leikkikenttä jonne kaikki (sic!) kaupungin lapset kokoontuvat, TÄSTÄ ON KYSYMYS, TÄMÄ ON SE ONGELMA!!!"

"Ida on sanonut naapurin lapsille että ne saa leikkiä meidän taloyhtiön pihalla! Niin ei saa sanoa! Semmoisia lupia ei anneta! Jos Ida vielä kerran sanoo lapsille niin jajotain vahinkoa nurmikolle sattuu, niin Ida saa maksaa!"-

 

"Ida on antanut lapsille luvan kurkkia ihmisten pihoille ja vahingoittaa autoja."

Kysyin mistä hän tuollaista on kuullut. Mahlaketo väitti kuulleensa sen lapsilta itseltään.

"Keväällä minä ja Touko tehtiin yhtenä iltana yhdessä iso työ kun ihan kahdestaan kylvettiin numrikkoa. Olitkos sinä Ida mukana kolmantena? Etpä tainnut olla.  Mutta annat kyllä lapsille luvan juosta siinä nurmikolla ja pilata toisten työn. "

Vastasin etten voinut olla mukana työssä kun en tiennyt että olitte sellaista tekemässäkään, ehkäpä en ollut tuona iltana edes kotona.

Mahlaketo: "Kyllä olit, teillä paloi ikkunoissa valot!"

Sanoin että voin kaikin mokomin olla mukana kylvämässä numrikkoa, teen sen milloin vain pyydetään.

Mahlaketo: "Sinä Ida et koske taloyhtiön haravaan!!!"

 

Joku mikä lie joukkopsykoosi alkoi kokouksessa vaikuttaa...

Joka tapauksessa läsnäolijoilta meni pönttö sekaisin. Kokouksen edetessä kaikki alkoivat pikkuhiljaa olla sitä mieltä, että lasten pihaleikit ovat todellinen ongelma, lasten läsnäolo on todellinen ongelma, lasten olemassaolo ylipäänsä on todellinen ongelma. Kun Mahlaketo selitti miten paljon häiriötä leikkimisestä on asukkaille ja miten paljon siitä on tullut valituksia (olin jo silloin jas olen edelleen vakuuttunut siitä, että ainoa valittaja oli Mahlaketo itse), pöydän ympärillä alkoi myöntely ja nyökyttely:  juu juu, on se hirveää, on se sietämätöntä, kyllä asialle on pakko tehdä jotain...Samat asukkaat, jotka kesällä olivat pihalla asiasta jutellessani pudistelleet hämmentyneinä päätään ja päivitelleet että miten kukaan voi häiriintyä lasten leikkimisestä - nämäkin asukkaat alkoivat kokouksessa pyörittää päätään pystysuoraan koordinaatiston y-akselin suuntaisesti vaakasuoran x-akselin sijaan.  Kesällä se oli: ei ei, eihän tämä voi olla totta, eihän leikkejä voi kieltää... Ja nyt. kyllä kyllä, kiellettävä on, tämä on oikein, näin täytyy toimia!

 

 

Yksi naapuri, jota olin pitänyt suht koht täyspäisenä ihmisenä, piti pitkän puheenvuoron jossa hän kertoi kauhusta kalvenneena, että sellaistakin pahuuttaa lapset ovat kuluneena kesänä tehneet, että heidän ovikelloaan on käyty soittelemassa ja sitten juostu karkuun... eikö ole järkyttävää, ennenkuulumatonta, julmaa, hirvittävää, tuollainen ovikellojen pimputtelu on silkkaa pahuutta, mihin tämä maailma on menossa.. . Ja pöydän ympärillä istui rinki ihmisiä nyökkäämässä ja huokaamassa että voivoi tätä maailman pahuuttaa: saasteet, sademetsien tuhoutuminen, sodat, ydinaseet, pakolaisleirit, luonnonkatastrofit, aids, sars, ebola, rasismi, ihmisoikeusloukkaukset, kidutus ja nälänhädät eivät ole mitään verrattuna siihen että keski-ikäinen mies heinäkuussa joutui ihan turhaan avaaman ulko-ovensa, kun oven takana ei ollutkaan ketään. Sitä, että asia ei millään tavalla kuulu taloyhtiölle eikä liity po. asiaan eli kysymykseen nurmikolla kuljeksimisesta, ei kukaan tullut edes ajatelleeksi. 

Idan syytä sekin, koska Ida on sanonut että konkkaa saa leikkiä ja nurmikolla saa kävellä!

Minullehan ei annettu puheenvuoroa, joten en päässyt sanomaan että oletteko te täysissä järjissänne.... Pari kertaa yritin nostaa käteni mutta Mahlaketo katsoi tahallaan eri suuntaan.

 

Lopputulos oli, että järjestyssääntöihin sovittiin sisältyväksi pykälä: "Pallopelien pelaaminen yhtiön tontilla on kielletty." Olin ainoa joka vastusti tällaisen pyklälän lisäämistä. Kun en saanut sitä estetyksi, ehdotin, että laadittaiisin samalla ohjeistus siitä, mikä on pallopelin pelaamista. Onko se, että kaksi lasta syöttelee palloa toisilleen, tarkkaan ottaen pelien pelaamista? Entä se, että äiti ja lapsi heittelevä palloa toisilleen kädestä käteen? Mutta tämänkin ehdotus kuitattin olankohautuksella.

 

No, siis vallankäytän tapoja on se, että esitetään  ankaraan ja uhkaavaan sävyyn kskyjä, joiden sisältö on epäselvä ja tukiinnanvarainen.  Tarkoitus on, että toiselle osapuolelle tulisi mahdollisimman hämmentynyt ja outo olo, kun tämä ei voi varmasti tietää, mitä saa ja mitä ei saa tehdä. Epäselvissä tapauksissa sitten tietysti tulkitaan kaikki vallankäyttäjälle edullisesti.

Kotiin palattunai ykisnkertaisesti masennuin ja itkeä tillititn koko illan. Onneksi se ainakin on asia, jota ne paskapäät eivät koskaan saaneet tietää, koska tuskin mikään olisi ilahduttanut heitä enemmän. Minähän en heidän läsnäollessan ikinä näyttänyt ahdistusta, inhoa ja pelkoa jota he minussa herättäivät - koska nuo tuntemukset juuri olivat niitä joita he halusivatkin minussa aiheuttaa.

 

Minua ahdisti ennen kaikkea se, että jouduin rikkomaan Kristianille tekemäni lupauksen. Olin luvannut hänelle että hoidan asiat niin, että yhtiökokouksessa leikkimiskielto kumoutuu. En voinut uksoa että suurin osa asukkaista lähtisi mukaan tuollaiseen idioottimaisuuteen - varsinkaan, kun he pihakeskusteluissa päivittelivät "tätä hullua meininkiä". Kaiketi olen vielä tässä iässä uskomattoman naiivi ja luottavainen, kun kuvittelen, että ihmiset yleensä olisivat lojaaleja, rohkeita ja oikeudenmukaisia. Eivät he ole. Ne, jotka ovat, ovat poikkeusyksilöitä.

Pari viikkoa meni niin, ettei jalkapalloseurassa palloa pelaava poikani saanut harjoitella kotipihallaan. Minun kävi sääliksi, kun hän yritti potkia pyörätien reunalla. Pihalle ei ollut menemistä.

Tilanne akoi todella kiukuttaa minua.

Yhtenä päivänä olin viemässä roskia, kun Mahlaketo haravoi lehtiä. Ohimennessäni tervehdin ja kysyin ihan ystävällisesti ja viattomasti: "No, aiotko seuraavassa yhtiökokouksessa ottaa erikseen puheeksi en etten nyt ole haravoimassa sinun kanssasi?" Hän raivostui ja karjaisi: "ÄLÄ SINÄ IDA SOITA SUUTASI!!!"

En ollut moksiskaan vaan jatkoin matkaani pihalle. Mennessäni näin lapset leikkimässä parkkipaikan reunalla ja huusin heille: "Ja te siellä! Muistakaakin ettette astu ruohikolle! Te pilaatte nurmikon! Minua on kielletty sanomasta että saatte leikkiä nurmikolla joten en sano niin, vaan päinvastoin ehdottomasti kiellän teitä leikkimästä nurmikolla! Ette saa mennä nurmikolle, älkää menkö, minä kiellän! Ette mene, ette ette ette! Älkää vaan menkö numrikolle, älkää menkö lähellekään, koska te olette lapsia ja lapset ovat riesa ja kisua ja vastus ja tuska. Lapset ovat kauheita! Lapset ovat iso ongelma! Minä olen aikuinen, minä saan mennä nurmikolle, mutta te ette koska olette lapsia. Katsokaa, näin minä kävelen nurmikolla, näin näin. Tässäpä astelen muina naisina, mutta te siellä, tehän pysytte poissa!  Jokainen ruohonkorsi täällä on minun, tämä korsi on minun, ja tämä ja tämä, ja olen mitannut ne viivottimella ja merkinnyt muistiin jokkisen ruohiokorren pituuden, jos huomaan että yhdenkin ruohonkorren pituuskasvu loppuu, te joudutte korvausvastuuseen, siis korvausvastuuseen, kuulitteko: korvausvastuuseen, eikö olekin hieno sana?"

Lapset tajusivat heti tilanteen ja olivat juonessa mukana, nauroivat ääneen ja kiljuivat takaisn että hähäh Ida, me menemme koko ajan nurmikolle, et mahda meille mitään, harmittaako...?

Mahlaketo - sen näin sivusilmällä vaikka en vilkaissutkaan siihen suuntaan - keskeytti haravoinnin, pysäytti liikkeen kokonaan, ja meni sisälle.

Pahinta mitä narsisti tietää on että hänen kustannuksellaan nauretaan. Mitä tahansa, mutta ei naurua!

Sitten soitin yhdelle tutulle asianajajalle ja selitin tilanteen. Hän suhtautui siihen hyvin rauhallisesti - ammatissaan oli ehkä törmännyt älyttömyyksiin ennenkin - ja pyynnöstäni lähetti raporttinsa kirjallisena. Tilanne oli hänen mukaansa täysin selvä: kaikkia älyttömiä sääntöjä, joita taloyhtiö laatii - kuten tässä tapauksessa kielto pelata palloa numrikolla - ei tarvitse noudattaa. Niitä ei ole tarpeen yrittää saada toisessa yhitökokouksessa kumotuiksi, riittää kun nonsoleeraa ne, jättää huomiotta, elää niin kuin niitä ei olisikaan. Eli josjärjestyssäännöistähuolimatta edelleen annan poikani ptokiapalloa nurmikolla, siitä ei seuraa minulle mitään. Ttaloyhtiö ei voi asialle mitään. He voivat täyttää postilaatikkoni huomautuksilla ja, jos (lue-kun) en tottele,  päättää lopulta yhtiökokouksessa ottaa asuntoni haltuun, mutta käräjillä sellainen älyttömyys kumoutuu.

 

 

--------------------------------------------

 

 

 

2. TAKKATAISTELU (selostus vasta suunnitteilla)

Keväällä 2003 minuun iski jokakeväinen sisustus-ja remonttivimma - lienee silkkaa biologiaa, kuin lintujen pesänrakennusvietti - ja tuijoton kyllästyneensä rumaa kylpyhuonettani: kakanruskea muovimatto ja valkosiet tylsä tkaakelit. Ajattelin että haluan uuden lattian, kaalkelisellaisen, ja suihkukopin.

 Ei kuin rautakauppaan  haaveilemaan.

Katselin kaakeleita ja vertailin suihkukoppien hintoja. Ja sitten jysähti rakkaus ensi silmäyksellä:

näin takan.

Tiesin heti että tuon minä haluan.  En suihkukoppia, ei kylppäriin kaakeleita. Haluan olohuoneeseen uuninluukun jonka voi avat ja sulkea,  lämpöä hohkaavan tulen, talvi-iltojen makkaranpaisto-, tuleentuijottelu- ja viininjuontionnen.

 

Loppunäytös.

Syksyllä 2007 minulle selvisi, etteivät yhtiöjärjestyksen muutoskulut olisi kuuluneet minulle ja menin miesystäväni kanssa viemään isännöitsijälle laskun jossa vaadin ko. kuluja maksettavaksi takaisin.

Nuolenhallituksenvarpaanvälitkin suhtautui siinä vaiheessa ihan asiallisesti ja sanoi että tämähän käsitellään hallituksen kokouksessa.

Mutta paria viikkoa myöhemmin sain kirjeen paikalliselta asianajalta. kirjeessä viitattiin esittämiini laskuihin ja kerrottiin ettei taloyhtiö ösuinkaan aio niitä maksaa. Sitä, ettei minulle korvata yhtiöjärjestyksen muutoskuluja, perusteltiin sillä, että kesäkuussa -03 kokouksessa oli näin päätetty. Muun potaskan päätteeksi asianajaja ilmoitti, että koska taloyhtiö on minun toimintani (kamalaa toimintahan se sellainen onkin että vaatii omia rahojaan takaisin!)vuoksi "joutunut" kääntymään hänen puoleensa, minun kuuluisi maksaa hänen asianajopalkkionsa!!!! Kirjeessä mainittiin  tilinumero sekä summa ja eräpäivä. Sittemmin tein Asianajajaliittoon kantelun ko. asianjajajasta. Liiton kanta oli että tietenkään asianajaja ei ollut toiminut millään lailla väärin laskuttaessaan tilatuista asianajopalveluista jota kuta muuta kuin palvelun tilaajaa! Ei kuulemma mitään merkkejä hyvän asianajotavan vastaisesta menettelystä.

Tietenkään en maksanut minulle kuulumatonta laskua.

Vaadin seuraavan yhtiökokouksen listallle kohdan jossa keskustellaan hallituksen menettelystä sen palkatessa taloyhtiön varoilla asianajajan hoitamaan ihan normaalia tiedottamistehtävää.

Ennen yhtiökokousta laitoin kaikkien asukkaiden postiluukkuihin seuraavanlaisen kirjeen:

---------------------------


Vuosikokouksen esityslista, 6§: yhtiöjärjestyksen muutoskulujen korvaaminen Ida Rämeshlossille

Taustatiedot:

Päätös yhtiöjärjestyksen muuttamisesta tehtiin ylimääräisessä yhtiökokouksessa 13.6.2004. Muutoksessa yhtiöjärjestykseen lisättiin kohta, jossa asukkaan on itse vastattava asuntoonsa rakentamansa takan rakennus- , huolto- yms. -kuluista.
Päätös, että maksan yhtiöjärjestyksen muutoskulut, tehtiin samassa kokouksessa isännöitsijä Nuolenhallituksenvarpaanvälitkinin tekemän esityksen pohjalta ja Nuolenhallituksenvarpaanvälitkinin antamien virheellisten tietojen perusteella.

Ennen yhtiökokousta isännöitsijä Nuolenhallituksenvarpaanvälitkin antoi minulle puhelimitse sellaista tietoa, että takan rakentaminen edellyttää yhtiöjärjestyksen muutosta ja että minun kuuluu maksaa muutoskulut sekä kokouksen järjestämisestä aiheutuvat kulut (kokouspalkkioita ei kuitenkaan jälkeenpäin minulta laskutettu). En tullut mieleeni epäillä ammatti-ihmisen tarjoamaa informaatiota; muutkaan kokoukseen osallistujat eivät sitä epäilleet. En siis vastustanut lailliseksi luulemaani päätöstä.

Myöhemmin on käynyt ilmi, että Nuolenhallituksenvarpaanvälitkin oli antanut virheellistä tietoa. Koska yhtiöjärjestyksen muutos ei olisi ollut takan rakentamisen kannalta välttämätöntä, ei muutoskuluja olisi kuulunut periä takan rakentajalta.
 
Se, että virheellinen päätös on tehty yksimielisesti ja laillisesti kokoon kutsutussa yhtiökokouksessa, ei ole syy kieltäytyä korjaamasta tapahtunutta virhettä. Väärä päätös ei muutu oikeaksi sillä että se tehdään yksimielisesti.

Maksamani summa (yhtiöjärjestyksen muutoksessa maksettava leimavero), jonka maksoin taloyhtiön puolesta ja jonka vaadin takasin, on tilintarkastastajan mukaan 285 euroa ja olen maksanut sen taloyhtiölle 27.8.2003.

Ida Rämeshloss

 

 

 

 

3. KANGASTAISTELU(selostus kesken)

 

 

Naapurin Mamsellilla oli tapana roikkua aidanraossa suurin piirtein kainaloitaan myötren tuijottamassa mitä teen pihallani ja kommentoimassa kaikkea tekemistäni. Siis alituista riidanhaastamista, eikä auttanut vaikken vastannut sanallakaan. Kälkätys vain jatkui ja jatkui. Muija jaksoi vaikka koko päivän roikkua tekemässä "kriittisiä" huomautuksia ulkonäöstäni,luonteestani,lapseni käytöksestä, siisteystasostani, siitä mitä muutkin olivat minusta sanoneet jne. Noille kommenteille en mahtanut mitään, mutta kun tätä oli jatkunut usemman vuoden ajan  - enkä ollut ottanut isännöitisijään yhteyttä enkä valittanut asiasta kenellekään - ripustin kankaan että edes alituinen tuijottaminen loppuisi. Oli toukokuu 2004, häirintää oli jatkunut kaksi täyttä vuotta.

Isännöitsijältä tuli noin viikkoa myöhemmin kirjallinen huomautus jossa kiellettiin näkösuojan pitäminen aidanraossa. Mamselli oli soittanut ja valittanut asiasta,j a isännöitsijär iensi oitis kirjoittamaan huomautuksen viitsimättä ensin tutkia asiaa ja kysyä minultakin mitä on tapahtunut. Miksi suotta kuunnella sitä osapuolta joka ei kuulu hallitukseen...

Minun tapauksessani oli kyse siitä, että peitin piha-aidassani olevan 30 cm korkean aidanraon irrallisella kankaalla joka roikkui naulojen varassa kuin pyyhe naulakossa.

 

Pidin sitä paikoillaan vain kun olin maisemissa, esim. matkan ajaksi otin pois naapureita ärsyttämästä.  Olin syksyn 200+ vuorotteluvapaalla ja asuin elo- ja syyskuun Saarijärvellä isäni mökillä. Muutenkin vuodenvaihteeseen meneessä oleiskelin paljon muuallakuin kotona.Olin kesäkuun alussa kahden viikon lomamatkalla ja lokakuussa yhden viikkon.Viikonloppuja vietin milloinmissäkin,kävin Helsingissä, olin yhden viikonlopun kylpylässä jne.

Minulla on edelleen tallessa sen vuoden kalenteri ja siinä tarkat merkinnät siitä missäpäin maailmaa  kulloinkin olin. Touko kehtasi keväällä poliisikuulusteuissa väittää repineensä kankaan siksi että hän ärsyyntyi kun se oli yhtäjaksoisesti puoli vuotta paikoillaan. Valetta, valetta! Kalenteristani näen ettei se ollut kertaakaan kokonaista kuukautta yhtäjaksoisesti siinä, ja kaiken kaikkiaan se oli siinä yhteensä alle kolme kuukautta, koska puolesta vuodesta olin enemmän kuin puolet ajasta poissa paikkakunnalta.

Siksi toiseksi. Taloyhtiössä kaikki olivat tehneet lupaa kysymättä vaikka minkälaisia viritelmiä pihoilleen eikä niihin puututtu, mm. naulanneet ylimääräisiä lautoja aidan julkisivuun. Yksi asukas rakensi omin luvin kaiteen pihaportaisiin. Muut siis saivat naulata, hitsata, maalata ja höylätä aitaansa mielin määrin, sekä tehdä pihalla vaikka mitä pysyviä muutoksia, mutta minä en saanut ripustaa irtonaista kankaanpalaa omaani.

Kerroin hallitukselle Mamsellin häirinnästä, mutta koska Niskamakkaran mies kuului hallitukseen, hallitus oli sitä mieltä että kyllä Frouva SAA kytätä ja kommentoida jos tahtoo, ja onhan Frouvalla oltava mahdollisuus nähdä pihalleni, eihän hän muuten voi kulkea ympäriinsä kertomassa mitä hirveyksiä siellä taas näkyi. Mamselli itse selitti että "on ihan kauheaa mitä kaikkea joutuu sinun pihallasi näkemään", mutta kun laitoin näkösuojan ettei hän enää joudu näkemään yhtikäs mitään, niin rouva heittäytyi aivan hysteerikseksi, kirkui ja huusi ja repi kankaan irti huutaen että SINULLA EI OLE LUPAA LAITTAA AITAAN TÄLLAISTA RUMAA HAISEVAA KANGASTA!!! (Se oli rautakaupasta ostettu värjäämätön juuttikangas ja minusta se oli kaunis, eikä taatusti ainakaan haiseva...)

Aidan yli kurkkiminen alkoi kesällä 2002 eli nurmikkotaistelun aikana ja sen vuoksi. Mennessäni pihalleni hiivin aina niin hiljaa kuin pystyin, koska heti kun Mamselli kuuli että olin tullut pihalleni, hän ryntäsi ulos ja aloitti suunsoittonsa, yleensä sanoilla "IDA HOI!"

Koko se kesä meni niin että en todellakaan tajunnut mitä Mamselli oikein halusi, mihin hän pyrki. Hän oli joka kerta aivan raivoissaan jostain asiasta eikä mikään lopettanut hänen ravoamistaan, ei sekään että olin jokus kokeilumielessä samaa mieltä ja myönnyin kaikkeen. Ei auttanut ei.

Olin niin hidasälyinen, että vasta seuraavan kesänä oivalsin mitä Frouva tahtoi.   Hän tahtoi riidellä. Siinä vaiheessa lakkasin kokonaan vastaamasta - kuvittelin, hölmö, että jos en ikinä vastaa yhtään mitään, en katso sinnepäinkään, en reagoi mitenkään, niin pakkohan sen on loppua...

Väärässä olin. Pelkkä ilmaa -tekniikka ei purrut. Häirintä ei loppunut.

Mitä se suunsoitto sitten käytännössä oli?

No, kuvitellaanpa näin:

Istut pihalla istuisit puutarhakeinussa kahvia juoden ja kirjaa lukien, ihan itseksesi, puhumatta kenellekään mitään ja päästämättä ääntäkään, ja luulet ettei sinussa sillä hetkellä ole mitään mielenkiinoista ja ettet tee mitään mistä joku saisi aiheen sanoa yhtään mitään, luuliet olevasi aika tavallinen ja suorastaan tylsä ihminen...

Niin Mamselli siellä naapurisssa olisikin sitä mieltä että olet päinvastoin tavattoman kiinnostava, aivan sensaatiomainen, sinusta ei saa silmiä irti hetkeksikään. Siinä hän roikkuu aidanraossa, tuijottaa sinua herkeämättä. Sekä kertoisi sinulle kaiken tämän ja paljon muutakin:

Että hän oikein ihmettelee ettei sinulla ole mitään töitä, hän on oikein katsonut viikkotolkulla kuinka paljon sinä vietät aikaa pihalla, istutko siinä vain häntä ärsyttääksesi, kuvitteletko tosissasi että hän kadehtii sinua kun sinulla on aikaa vain istuksia, ja onko tuo keinu sitten niin merkillinen että siinä täytyy koko ajan olla, se on kuule ihan tavallinen keinu, turha ylvästellä, kyllä hänkin voisi ostaa tuollaisen mutta ei halua, kaikki täällä puhuvat siitä miten olet niin ylpeä ja olevinasi ja kai kuvittelet olevasi parempi kuin muut, mikä ylipäänsä luulet olevasi, millä oikeudella tulet siihen istumaan ja häiritsemään toisten piharauhaa, etkö voi mennä sisälle siitä tekemästä ilkivaltaa.

Yrität olla niin kuin et kuulisikaan, ja siitä mummeli hermostuu totaalisesti:

"Mikset vastaa, lopeta se kirjan lukeminen ja kuuntele mitä minulla on sanottavani, minulla on kuule oikeus puhua,olet häirinnyt ja kiusannut meitä niin paljon että on minullakin oikeus sanoa, jaa ettet vastaa, oletpa leuhka, ajattelet varmaan että olet liian hyvä seurustelemaan naapureiden kanssa, ylpeä paska olet, kaikki täällä inhoavat sinua ja nauravat sinulle, tiesitkö sen, ihanko kiusalla pitää olla juuri siinä, ja on aivan kamala mitä kaikkea sinun pihallasi joutuukaan näkemään, kuivaat samoja pyykkejä pyykkinarulla monta kuukautta, ja huutelet täällä, huutelet ihan aina,aamusta iltaan, koko ajan, nytkin huutelet vaikket sano mitään, huutele hiljaa mielessäsi, kyllä minä sen näen,luuletko että olen niin tyhmä etten näe sinun temppujesi läpi, kuule kaikki täällä ovat tajunneet mitä peliä sinä pelaat, kaikki ovat huomanneet sinun touhusi, olet sairas ihminen, hae apua, mielenvikainen olet, mikset mene hoitoon, otan isännöitsijään yhteyttä noista sinu tempuistasi ja joudut vielä maksuun niistä, tämä ei jää tähän...."

jne. jne. jne.

Päivää ennen Turkkiin lähtöämme,kesäkuun alussa,  räjähti taas. Kas näin kerroin asiasta samana iltana sähköpostitse ystävälleni:

"Se rouva toden totta pitää huolen siitä etten pääse rauhassa
pakkailemaan ja  tekemään lähtövalmisteluja ilman kiirettä ja stressiä ja NAUTTIMAAN MATKALLE  LÄHDÖSTÄ.
 
Illalla olin tehnyt tarpeelliset matkavalmistelut ja istuimme Kristianin kanssa
 pihalla auringonpaisteessa ( olin noin pari tuntia aiemmin laittanut
 isännöitsijälle sen kirjeen, ja unohdin koko jutun ) , kun Kristian yhtäkkiä
 tuijotti silmät suurina aitaan päin ja kuiskasi että KATO! Kännyin
katsomaan  ja näin mitä se naapurin nainen tällä kertaa touhuili.
 
 Näin miten Mamselli Niskapoimu, josta käytän välillä myös nimitystä Frouva Taikinanaama, rikkoi lapiolla omalta puoleltaan pihojen
 välillä olevan aidan alla olevaa metalliverkkoa ( ns. kanaverkkoa ),  jonka olen
  kaksi vuotta sitten laittanut sinne estääkseni koiraa karkaamasta naapuriin. 
Menin heti sisään ja katsoin kelloa voidakseni jälkeenpäni kertoa ilkiteon täsmällisen tapahtumisajan.  Se oli 18.45.
 
Kyseessä ei mitenkään voinut  olla esim. istutuksen tms.
 puutarhatyön aikana sattuva vahinko, koska hän hakkasi sitä raivokkaasti ja
aggressivisesti, nimenomaan hakkaamalla hakkasi kerta toisensa jälkeen
 lapiolla ja ehdottomasti suoraan verkkoon ( eikä esim. lapioinut maata).
 Ilmiselvästi tarkoituksena oli särkeä verkko.
 
Sitä paitsi verkko on huolellisesti istutettu syvälle maan sisään, joten en
usko että se edes irtoaisi  kevyestä töytäisystä ( jollaisia koira saattaa
 tehdä juostessaan sitä päin ) vaan vaatii irrotakseen että sitä hakataan
 voimalla ja monta kertaa - kuten silmiemme edessä tapahtuikin. .
 
 Olen ottanut aiheutuneesta vaurioista valokuvia ( siinä vaheessa kun menin
 paikalle kameran kanssa, Frouva poistui sisälle; sanaakaan ei vaihdettu
 välillämme ) ja mitannut rikotun pätkän pituuden: 50 cm. Kutsuin myös
 täysi-ikäisen poikani paikalle todistajaksi.
 
 Frouva Taikinanaama on itse jo kaksi vuotta sitten, hankkiessani koiran, tehnyt minulle hyvin selväksi, että minun on pidettävä koirani tarkasti omalla
pihallani ja  oltava huolellinen siinä etten vain päästä sitä karkaamaan hänen pihalleen. Tällöin vakuutin häntä ettei sellaista tule tapahtumaan mm. siksi että
 laitan aidan alle esteen. Koko piha-alueeni on aidan alta ympäröity
 kanaverkolla, jotta karkaava koira ei aiheuttaisi naapureille haittaa ja
 häiriötä eikä  itselleen vaaraa ( esim. juoksemalla auton alle ).
 
 Nyt Mamselli - en todellakaan ymmärrä miksi -  rikkoi verkkoa lapiollaan.

Soitin poliisille.Sovimme että tulen matkan jälkeen tekemään tutkintapyynnön.
Poliisi ( nainen ) oli tosi asiallinen ja kiva, uskoi minua eikä ollut kyyninen,
vihamielinen tai epäilevä. Kysyin pitääkö minun ilmoittaa tapahtuneesta isännöitsijälle, ja hän sanoi ettei se ole välttämätöntä koska asia kuuluu poliisille. En siis lähettänyt isännöitsijälle mitään kirjettä.

Mutta nyt - unohdan tällaisen! Pakkaan loppuun ja lähden huomenna Turkkiin."


Kuukauden päästä isännöitsijältä tuli kirjallinen kehotus poistaa kangas (Postilaatikosta löytyy). Vastasin kirjeellä (), jossa selitin ettei irtonaisen näkösuojan ripustaminen ole luvanvaraista ja että tarvitsen sen, koska naapurini oli häirinnyt pihaelämääni jo kaksi edellistä kesää.

Marraskuussa hallitus joutui kokouksessaan tekemään päätöksen rakenteellisista vaurioista johtuvan kylpyhuoneremonttini korvaamisesta. Ilmeisesti kostoksi kylppäriremontista, sekä edellisenä lauantaina paikallislehdessä ollesta kirjoituksestani, jonka kirjoitin omalla nimelläni ja jossa puolustin lasten oikeutta leikkiä,  samassa kokouksessa käsiteltiin myös kangasasiaa, ja sain uuden kirjallisen huomautuksen " aidan rakenteellisen yhtenäisyyden rikkovasta ja naapuriin häiritsevästi näkyvästä kankaasta joka tulee välittömästi poistaa, tai asia otetaan esille yhtiökokouksessa" (). Isännöitsijä soitteli minulle kotiin ja painosti ottamaan kankaan pois.

Pystyin perustelemaan poistamiskäskyn asiattomuuden isännöitsijälle vaikka kuinka monella eri pykälällä:  1. määräys syntyi väärässä järjestyksessä eli toista osapuolta kuulematta 2.  se oli yhdenvertaisuusperiaatteen vastainen - koska taloyhtiössämme on aina saanut vapaasti tehdä ympäristön, myös aidan ulkonäköön vaikuttavia muutoksia; olihan sellaiset muutokset siis sallittava minullekin! 3. olin kertonut isännöitsijälle naapurin häiritsevästä käyttäytymisestä, joten hänen piti tietää että kyse oli häirinnältä suojautumisesta 4. määräys ylitti hallituksen toimivallan, koska kyse ei ollut kiinteästä rakennelmasta vaan irtonaisesta ja liikuteltavasta näkösuojasta, jollaisen pystyttämiseen ei tarvita taloyhtiön lupaa.

Mikään perustelu ei mennyt isännöitsijälle läpi. Hän hoki että  minun olisi silti pitänyt totella hallituksen jäseniä koska "kankaan poistamisesta ainakaan olisi mitään haittaa". Siis:  piharauhani menettämisestä ei olisi mitään haittaa.

Jouduin palkkaamaan asianajajan käymään puolestani neuvotteluja, koska minua ei otettu vakavasti. Asia harmitti minua todella, koska tunnen itse asunto-osakeyhtiölain erittäin hyvin ja olisin itsekin tiennyt kaiken mitä asianajaja minulle kertoi. Mutta samat asiat asianajajan sanomina menivät isännöitsijällä perille. Minun sanomanani niitä ei kuunneltu ollenkaan.

Hallitus ei uskonut edes asianajajaa. Kankaan poistamiskäskyn noudattamisesta oli tullut heille pakkomielle ja kunniakysymys. Ongelmaksi ei suinkaan mielletty kokemaani häirintää - ehei, hallitus ei antanut häiritsijälle minkäänlaista huomatusta - vaan  30 cm korkea kankaanpala. Ts. kun naapuri häiritsi toista, häirinnän kohteelle pudoteltiin postiluukusta lippusia ja lappusia, ja häiritsijä myhäili tyytyväisenä saadessaan kaikessa hiljaisuudessa hyväksynnän käytökselleen.

Kun tottelemattomana ja itsepäisenä tyttönä kieltäydyin noudattamasta laitonta määräystä enkä ottanut kangasta pois, seinänaapurinani asuva hallituksen jäsen alkoi joulukuussa myöhään iltaisin ja aikaisin aamulla ryskytellä ja paukutella aitaa vasten tarkoituksenaan kankaan vahingoittaminen ja irrottaminen ja/tai yöuneni häiritseminen. Yhtenä aamuna huomasin että ripustuskoukut olivat irronneet ryskyttelyn vuoksi ja että kankaassa oli silpomisen jälkiä. Juuri joulun alla, ollessani aamulla kiinnittämässä sitä paikoilleen, hän ryntäsi raivoissaan paikalle, repi kankaan aidanraon läpi suoraan käsistäni kiroten ja karjuen ja halkaisi sen tahallaan kahtia.

Tein asiasta rikosilmoituksen. Myöhemmin samana iltapäivänä pyytäessäni hallituksen puheenjohtajaa katsomaan mitä pihallani oli tapahtunut, tämä alkoi yhdessä vaimonsa kanssa sättiä ja solvata minua syyttäen MINUA - siis häirinnän ja ilkivallan uhria - sääntöjen rikkomisesta ja yhteistyökyvyttömyydestä. Tietenkään hän ei tullut pihalleni; sain vahvasti sen vaikutelman, että hän toisaalta halusi livetä ottamasta vastuuta hallituksen tekemästään laittoman päätöksen seurauksista  , toisaalta halusi suojella rikoksentekijää. 

Seurasi poliisitutkinta ja asia vietiin syyttäjälle. Syyttäjä totesi rikoksen toteennäytetyksi ja syyllisen olevan korvausvastuusssa, mutta rikoksen vähäisyyden vuoksi siitä tuli syyttämättäjättämispäätös. Minulla olisi ollut mahdollisuus itse nostaa syyte, ja olin niin tyhmä etten käyttänyt tätä mahdollisuutta. Olisi kannattantu!

 

4. TUHKATAISTELU

Tämä oli taistoista vähäisin ja harmittomin. Se käytiin kokonaan kirjeitse. Kukaan hallitukseen kuuluva ei ikinä puhua pukahtanut minulle asiasta.

Kesällä 2005 As.Oy Vesslagatanissa tehtiin pyöräteiden asfaltin remontti, mikä aiheutti tontilla hirvittävän sotkun. Remontin yhteydessä numrikko meni tyystin pilalle ja se kylvettiin uudestaan, jostain syystä vasta syyskuussa vaikka koko kesä olisi ollut aikaa. Syyssateet saivat aikaan, että pyörätiet olivat siivottomassa kunnossa: multaa ja asfaltin palasia täynnä.

Tähän saumaan isännöitsijä keksi jonkun - todennäköisesti rakkaiden seinänaapureitteni - ideoimana, että pihapiirin siisteysongelma numero yksi oli se että lannoitin ulko-oven mollemmin puolin itse kylvämääni nurmikkoa tuhkalla.

Asiasta käyty kirjeenvaihto on osioissa "Postilaatikosta löytyy" otsikolla "Kirjeenvaihtoa ISA:n kanssa" .

5. MATTOJEN PIISKAUSTAISTELU

Mamsellille ja Toukolle on tyypillistä, että he antavat itselleen luvan tehdä niitä asioita noita ovat kieltämässä minulta. Nykyään, monta vuotta nurmikkotaistelun jälkeen, heidän teini-ikäiseksi ehtinyt poikansa pelaa lähes päivittäin kavereiiten kanssa  sählyä parkkipaikalla autojen välissä. Alle 10-vuotiaana Kristian ei saanut itsekseen potkiskella palloa pihanurmella, ettei nurmikko vaurioidu, mutta Mamsellin oma Matti-poika saa tuoda toisia yläasteikäisiä mailoineen ja palloineen poukkoilemaan autojen välissä.

Sama "minä saan tehdä näin, sinä et saa" -ajattelu tuli esiin mattojen piiskaustaistelussa, joka nurmikkotaisteluun verrattuna oli kuitenkin varsin mitätön ja harmiton juttu. Sehän ei kestänyt viikkoa kauempaa.

Elokuussa 2005 syntyi mattojen piiskaustaistelu, jossa kimppuuni käytiin koska yhden (1) kerran piiskasin mattoja ja vuodevaatteita pihalla. Mikä muuten ei ole millään lailla kiellettyä, kaikki sitä tekevät. Plus se, että minun tarkoitukseni oli saada matoista pölyt pois, ei häiritä muita.

Mamselli itse ei tainnut muistaa - tai ajatteli ettei sitä tarvitse ottaa huomioon - että hän itse oli vuosikaudet ollut taloyhtiön mattojen pihallahakkaaja numero yksi. Ja että hän oli piiskannut mattoja primaarifunktionaan Idan provosoiminen riitaan (mikä tosin ei onnistunut, koska Idahan ei provosoidu!). 

Enne kuin kerron itse mattojen piiskaustaistelusta, jäljennän tähän kovalevyltäni takauman edelliseen kesään eli heinäkuuhun 2004. Siis kopio kovalevyltä nettiin tapahtuu nyt:

 

 

Mattojen piiskaustaistelun prologi (tai preludi, jos halutaan käyttää musiikki- eikä draamatermejä)



(Kirjoitettu muistiin 10.7.2004 klo 22.41)

Heinäkuun alkupuoli on sujunut lähes normaalisti, aidan yli huutelua on ollut ehkä kerran tai pari(tietenkään en reagoinut - en koskaan reagoi).

Mutta eilisiltana Mamselli jatkoi vanhaan tyyliinsä, ei vain voinut olla hiljaa. Eli öykkäröinti alkoi jo samana iltana kun olin päivällä käynyt poliisilaitoksella tekemässä hänestä rikosilmoituksen.

Sen jälkeen, kun hän on pikkuhiljaa ruvennut huomaamaan etten vastaa mitään hänen ilkeisiin huomautuksiinsa, hän on ottanut tavaksi metelöidä siivoamisen varjolla. Hänellä on tapana osoittaa mieltään piiiskamalla pihallaan ihan tolkuttomasti, ja ehdottomasti vain silloin kun minä olen paikalla, ja ehdottomasti aivan pihoja erottavan aidan vieressä, niin lähellä kuin suinkin.

Frouva siis eilisiltana huomasi että istun pihalla ja marssi omalle puolelleen matto- ja peittokasaansa kantaen, oli mattopiiskoineen kuin Justiina ja kaulin konsanaan. Asettui kuormansa kanssa aivan aidan viereen jotta varmasti huomaan. Jyskytteli ja paukutteli pihallaan, raahasi uskomatonta määrää mattoja ja vuodevaatteita sisältä ulos ja takaisin. PANG PANG PANG, loputtomasti. Kun menin hetkeksi sisälle, jyskytys loppui saman tien, kun tulin ulos, se alkoi taas. Kuinka paljon hänellä niitä mattoja oikeian onkaan, tuntuu olevan mattokaupan verran? Ellei hän sitten hakkaa niitä samoja aina uudestaan ja käytä niitä hakkaussessioiden välissä sisätiloissa rohkaisuryypyllä...

Kun en reagoinut Vesslagatanin Ikiomaan Mattomaailmaan mitenkään, hän keksi uuden ajatuksen: meiltähän tulee  heille koiranpissan hajua. Frouvalla taas mielikuvitus vilkkaa. Vaikka hänellä mielikuvitusta vähänlaisesti onkin - hänhän on täysin arvattavissa oleva putkiajattelija, joka ei hyväksy mitään mitä ei ole itse kokenut ja joka ei keksi mitään itse vaan kopioi jopa sanavalinnat muilta ihmisiltä - niin usko omiin kuvitelmiin on sitäkin vankempi.

Tessuhan ei koskaan tee pihalle, ja vaikka tekisikin, niin ruokalusikallinen tiibetinspanielin pissaa ei tuntuisi edes metrin päässä, saati naapurin pihalla.

Mummeli päätti pestä pihalaat saippuavedellä. Pakko oli, kun ne haisivat niin kauheasti koiranpissalle ettei siellä saattanut olla!  Kantoi ämpärillä vettä sisältä ja kaatoi maahan, ähisi ja voihki ja teki iso numeron raatamisestaan, siivosi veden kanssa pihalaattojaan kuin vimmattu, huokaili että " Voi voi kun on paha haju... pakko siivota.. " Vilkuili lautojen välistä ja odotti reaktiota.

Moppi sankoon, väännä kuivaksi, nosta ylös, hankaa saippuavedellä sementtilaattoja huokaillen ja voihkien ja muka itseksesi sadatelleen koiran pissan hajua, sitten liike seis, pysähdy, kurkistus naapurin pihan suuntaan, Idan reaktion odotus, pettymys kun Ida ei reagoi, ja uusi yritys, Da Capo. Lopulta Idan reagoimattomuus oli sietämätöntä, eikä Mamselli voinut enää hillitä itseään vaan huusi aidan yli: " Voi kun täällä on ihan kamala koiranpissan haju! "

Kun en vastannut mitään, hän kysyi että " Kuuletko? ",  ja kun en vieläkään vastannut, meni sentään sisälle eikä jäänyt jankuttamaan.

Mikä oli kyllä uutta sinänsä, koska tähän asti hän on vastaavissa tilanteissa jankuttanut sitä "kuuletko, kuuletko?" kasvavalla volyymillä. Minulla kävi mielessä vastata hempeänlempeällä ja hämmästyneellä äänellä, kuin lapselle, että "No mutta hyvä ihminen, jos niin on, niin opettele ihmeessä käyttämään vessaa äläkä tee pihalle! Inkontinenssi on muuten aika tavallista sinun iässäsi, moni nainen kärsii siitä, niin että älä yhtään häpeä." Mutta viimeiset puolitoista vuotta olen pitänyt periaatteena etten astaa MITÄÄN, koska tuo rouva nimenomaan tahtoo riidellä kanssani. Jos menetän malttini ja huudan takaisin, hän saa mitä tahtoo. Huonosti käyttäytyvää lasta ei kasvateta että hänelle annetaan mitä hän tahtoo.


Tänään istuin pihalla, ja taas hän tuli sinne  jyskyttelemään. Kuinka monta mattoa hänellä mahtaa ollakaan, kokonainen mattokauppa kenties? Vai hakkaako hän niitä samoja mattoja  5 kertaa/päivä? Taas hän jyskytteli ja paukuttelii mattojaan, vuodevaatteitaan yms. yhä uudestaan ja uudestaan, loputtomasti. Siinä huushollissa on ainakin pölyttömät tekstiilit, se on kyllä myönnettävä. Pölyallergikon unelmakoti.

Tuo alituinen siivoaminen ja mattojen tomuttaminen ja piiskaaminen on ennen kaikeea yritys saada minut riitelemään, mutta on sillä toinenkin tarkoitus. Se on myös olevinaan viesti siitä miten HÄNELLÄ kyllä on paljon työtä, kun toiset vain lepäilee, ja tietysti se on samalla luvallinen keino pitää riivatunmoista meteliä - eihän siitä voi mennä sanomaan, saahan ihminen toki siivota.

No, sitten hän istahti ja otti kännykän. Puhui siihen kovalla äänellä, en tiedä oliko se oikea vai teeskennelty puhelu, mutta epäilemättä se oli minulle suunnattu teatteriestys. Täytyy sanoa että hän puhuu kännykkään hämmästyttävän suurellavolyymilla, liekö juttuseurana joku kuulovammainen? Eli tarkoitus oli että minä kuulisin (kuten kuulinkin) ja ärsyyntyisin (kuten ärsyynnyinkin, mutta sitähän hän ei voi mitenkään tietää, hän ei edes tiedä varmasti kuulinko!) ja reagoisin eli alkaisin riidellä (mitä en tietenkään tehnyt):  " No hei, Mamselli täällä... Juu, kyllä se ihminen on yhtä sairas kuin ennenkin... Siis oon samaa mieltä, sehän on mielenvikainen koko nainen, ei terve normaali ihminen tee tuollaisia temppuja... No minkäs sille voi, jos ei ihmisellä ole muuta tekemistä niin pitää koettaa keksiä toisille kiusaa.. "

En jaksa käsittää. Olen nämä kaksi päivä ollut kotona yksin (Kristian on isällään) joten en ole edes jutellut pihalla kenenkään kanssa. En eilen enkä tänään ole tehnyt pihalla muuta kuin istunut puutarhakeinussa, lukenut kirja, kitkenyt kukkapenkkiä, silitellyt Tessua, ripustanut pyykkiä kuivumaan. Siiis ollut niin hissukseen ja hiljaa ja rauhassa kuin ikinä, en minkään mittapuun mukaan ole voinut häiritä ketään. Ja kuulen että olen keksinyt toisille kiusaa ja tehnyt joitakin salaperäisiä, nimeltä mainitsemattomia, mielenvikaisille ominaisia "temppuja" !

Poliisilaitoksella on ruuhkaa, kyllä ne soittavat ämmälle, en sitä epäile, mutta tämä juttu ei varmaan ole kiireellisyysjärjestyksessä ensimmäisenä, ja siihen asti minun vain pitää kestää. Kristian tulee ylihuomenna, ja alan parkua jos häirintä jatkuu vielä hänen tultuaan, koska olin oikeastaan luvannut hänelle hoitaa asian järjestykseen ennen kuin hän tulee. Oikeastaan olen pitänytkin lupaukseni, koska olen jo hoitanut oman osuuteni, enempää minulle ei kuulukaan.

Joka tapauksessa tuntuu että nyt iskee jo masennus. Jotenkin olin ajatellut, että poliisilaitokselta palattuani asiat alkavat suit sait saman tien muuttua. Mutta eihän se niin ole, mikään ei muutu ainakaan ennen kuin poliisi ottaa sinnepäin yhteyttä.

Pienenpienenä lohtuna minulla on on toivo siitä, että Mamselli poliisin soittaessa alkaa selittää heillekin että  " voi se Ida on ihan sairas ihminen, se on mielenvikainen, se tekee aivan kummallisia temppuja, ei terve normaali ihminen sillä lailla, siis hulluhan se on.. " koska sellaisiila puheilla hän kyllä paljastaa itsensä. En todellakaan usko antaneeni poliisilaitoksella itsestäni mielenvikaisen ihmisen vaikutelmaa! Päinvastoin, lähtiessäni poliisi sanoi:

" Vaikutat hyvin voimakkaalta ihmiseltä, ja sellainen sinun varmaan täytyy ollakin kun elät tuollaisessa tilanteessa. "

Se kyllä lämmitti mieltä (varsinkin kun sen sanonut poliisi oli vallan komea ja raamikas herra, siis oikea mies eikä sellainen munaton nössö tai surkuhupaisa pikkumacho, joita tämän taloyhtiön hallituksessa vaikuttaa!).

 

Varsinainen matonpiiskaustaistelu

Nyt sitten varsinaiseen asiaan.

Aloitan dokumentilla, eli kirjeellä, jonka on pistetty Mamsellin postilaatikkoon pe 5.8.05:


"Hei!
Mikäli sää sallii, ts. ei sada, aion lauantain ja sunnuntain aikana
tomuttaa, piiskata ja tuulettaa kaikki mattoni ja
vuodevaatteeni. Tomuttelen
niitä sekä mattotelineellä että omalla pihallani puutarhakeinulla.
Mikäli olet huolissasi pyykkisi pölyyntymisestä, suosittelisin, että
kuivattaisit pyykkisi kahtena seuraavana päivänä taloyhtiön
pyykkinaruilla (A-talon päädyssä sireenipensaiden suojassa, on erittäin rauhallinen ja
suojaisa paikka, ja siellä on aina tilaa ).
Luonnollisesti Sinulle on täysi oikeus ripustaa pyykkisi oman pihasi
pyykkinaruillekin, mutta en voi mitenkään estää pölyn
kulkeutumista Sinun
puolellesi.
                                        Ystävällisin terveisin,
                                         Ida Rämeshloss"
 
Edellisellä viikolla pidin suursiivouksen, mutta en
voinut tuulettaa
vuodevaatteitani, koska Frouva kuivatti pihallaan pyykkiä joka
päivä (usein montakin kertaa päivässä - pyykkinaruhan on aidan luona ja
pyykkiä ripustaeessaan hän näki pihalleni!) ja
valitti että pöly lentää hänen pyykkeihinsä.

Pudotin kirjeen perjantaina postiluukkuun. Ko. viikonloppuna he olivat
poissa, heidän narullaan ei ollut pyykkiä ja sain
sunnuntai-iltaan mennessä
puistelluksi kaiken mitä halusin. Mielestäni asiassa ei ollut mitään
ongelmaa.

Tultuaan sunnuntai-iltana kotiin Mamselli alkoi huutaa minulle aidan yli
istuessani kaikessa rauhassa pihallani kirjaa lukien:
"Vai sellaista ilkivaltaa sinä suunnittelet!"
Ällistyneenä kysyin mistä hän oikein puhuu. 
Hän väitti saaneensa minulta hävyttömän ja loukkaavan kirjeen jossa olin
uhkaillut häntä ilkivallalla ja kieltänyt häntä kuivattamasta pyykkiään.
Lisäksi hän väitti, että tuuletan vuodevaatteitani vain siksi että haluan tehdä hänelle kiusaa, että kaiken aikaa teen kaikenlaisia kieroja temppuja, juttuja ja
touhuja  hänen kiusaamisekseen, että piiskaan mattojani vain kerran
kymmenessä vuodessa ( mikä on ristiriidassa sen hänen aiemman
väitteensä kanssa ettei hän suinkaan kyttää minua - kuinka hän sitten
tietää senkin miten usein hakkaan mattoni? - ja lisäksi voisi kysyä, kuinka
niin harvoin kuin kerran kymmenessä vuodessa tapahtuva mattojen
piiskaaminen voi ketään häiritä ). Huutelu oli kaiken kaikkiaan  järjetöntä puppua:
"Kyllä Ida nuo sun temppusi ja touhusi kyllä tiedetään, jos sinä Ida kuvittelet
että saat täällä tehdä mitä tahansa ilkivaltaa niin olet kyllä väärässä
ja joudut noista tempuistasi kyllä vielä maksuun"  jne.  En vastannut pitkään aikaan
 mitään ja sitten sanoin etten halua puhua hänen kanssaan. Ei vaikuttanut yhtään mitään.

Touko Mäntti pysytteli ensin taustalla (yrittämättä hillitä
vaimoaan ) ja puuttui sitten "keskusteltuun" huutamalla ettei minulla ole
lupaa  tuulettaa vuodevaatteitani pihalla. Sellainen määräys on kuulemma juuri tällä
hetkellä tullut voimaan.

Kun huutelu oli jatkunut tarpeeksi kauan, menetin lopulta
kärsivällisyyteni ja sanoin Touko Mäntille, ettei hallitukseen kuuluminen oikeuta häntä 
määräilemään muita asukkaita summamutikassa ja hetken
mielijohteesta, että hän on väärä ihminen toimimaan hallituksessa ja ja että hänen
ylipäänsä pitäisi ensin oppia itse noudattamaan lakia ennen kuin
komentelee muita. Mamasellia kehotin jättämään minut rauhaan, katsomaan peiliin ja miettimään omaa käytöstään.

Toukon upouusi "määräys" on silkkaa mielivaltaa. Taloyhtiössämme lähes kaikki 
asukkaat - Frouva itse etunenässä - ovat aina piiskanneet
vuodevaatteitaan ja mattojaan myös omalla pihallaan, eikä
siihen ole ikinä puututtu. Ko. päivänä näin omin silmin kahdessa eri A-talon
pihassa mattoja piiskattavan; Touko Mäntti ei käynyt kieltämässä heitä.

Viikkoa myöhemmin olin menossa töihin, ja suureksi harmikseni Frouva
oli samalla pysäkillä. Yritin vetäytyä hänestä mahdollisimman kauas,mutta hänpä tunki ihan viereen  ja sanoi: "Kuule Ida, oletko sä ikinä miettinyt mitä kiusaa sä aiheutat tuolla ilkivallalla jota muille teet?"

Käsähdin että "olisitko täti hyvä edes joskus kokeilumielessä hiljaa" - ja siirryin kauemmas.

Miten Mamselli selitti asian jälkeenpäin

Paria vuotta myöhemmin kuulin, kun Mamselli selitti jolle kulle phalla istuvalle vieralleen, miten minä teen hänelle kaikenlaista kiusaa, mm. piiskaan mattoja pihallani ihan ilkeyksissäni juuri silloin kun hänellä on pyykit narulla kuivumassa.

 

©2017 Taloyhtiössä tapahtuu - suntuubi.com