taloyhtiösivut asukkaan oikeudet vallankäyttö taloyhtiössä eettinen isännöinti asunto-osakeyhtiölaki
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

 

KÄYTTÄMISTÄNI NIMIMERKEISTÄ


Tällä sivustolla kaikki nimet on muutettu. En kerro edes sitä, millä perusteella kukin nimi on valittu (paitsi yhden nimen kohdalla, mutta siinä kohtaa kriteeri nimen valitsemiseen on joka tapauksessa ilmiselvä).


Sen sijaan kerron kunkin nimen kohdalla ainakin negatiivisen kriteerin, ts. sellaisen kriteerin, joka ei ole perusteluna juuri sen salanimen valitsemiseen. Oman nimimerkkini kohdalla kerron lisäksi yhden positiivisen eli perusteluna olevan kriteerin.

Kerron samalla nimen kantajasta jotain. Kaikki luonnehdintani ovat äärimmäisen puolueellisia, subjektiivisia, asenteellisia ja tunneperäisiä. Kirjoitan heitä kuvatessani myös asian vierestä, eli mainitsen ominaisuuksia jotka eivät mitenkään liity tämän sivuston aiheeseen eli heidän kykyynsä asua taloyhtiössä ja hoitaa sen asioita. Ilkeäkin olen. Olen olen. Osittain silkasta ilkeänä olemisen ilosta, osittain siksi että oivaltavan ja naulan kantaan osuvan ihmiskuvauksen tekeminen on taiteellisesti aika haastavaa. Sekä liittyy olennaisesti palkkatyöhöni.


Asunto Oy Vesslagatan
Valittu kieli (ruotsi) ei ole sama kuin oikeassa nimessä


Ida Rämeshloss
- Nimikirjaimet eivät ole samat kuin oikeassa nimessäni
- Etunimi viittaa mutkan kautta ammattiini, mutta niin kiemuraisen mutkan, ettei siitä ole apua; nekin, jotka tietävät ammattini, saavat miettiä todella kauan ennen kuin hoksaavat mitä tekemistä valitsemani nimemerkin etunimellä on asian kanssa. Pieni vihje: nimi on melkoisen itseironinen. 

Kristian
- Ei viittaa mihinkään hänen ominaisuuteensa.

Poikani Kristian on 15-vuotias - tai siis oli kun aloitin tämän sivuston toukokuusa 2008; laskutaitoiset lukijat voivat itse päätellä hänen tämänhetkisen ikänsä - vaalea hauskannäköinen nuori poika. Ulospäin suuntautunut, älykäs, sanavalmis, temperamenttinen, suututettuna äksykin.  Onneksi ei arka eikä säikky. Tässä taloyhtiössä asuminen ei ole tehnyt hänestä puolustuskyvytöntä pelästynytta lasta, joka lähtökohtaisesti ajattelee ettei hänellä kuitenkaan ole mahdollisuuksia saada ääntään kuuluville, saati toivoa oikeudenmukaisesta kohtelusta. Päinvastoin hänestä on - varmasti osittain tässä asumisen ansiosta - tullut nuorukainen joka ei nöyristele öykkäreiden edessä, koska tietää - kokemuspohjalta tai vaistomaisesti - että pahimmat rähinöitsijät ovat sisimmässään pelkureita ja reppanoita. Eivätkä taloyhtiön hallitusherrat hänelle nyttemin juuri huudakaan. Molemmat ovat sitä miestyyppiä joka tykkää huutaa naisille ja lapsille,  mutta ei uskalla sanoa sanallakaan vastaan miehelle. Kristianista on hyvää vauhtia tulossa mies. On eri asia huutaa kahdeksan- kuin viisitoistavuotiaalle. Viisitoistavuotiashan uskaltaa sanoa vastaan! Viisitoistavuotiaalla pojalla alkaa olla fyysistä voimaa, häntä ei noin vain nosteta seinälle.


Kostja
- Ei viittaa kansalaisuuteen tai syntyperään

Kostja muutti omaan asuntoon jo kesällä 2003.  Oli silloin 19-vuotias ja halusi itsenäistyä. Taloyhtiörähinät eivät siihen päätökseen vaikuttaneet, koska hän oli muutenkin sen ikäinen että halusi jo aloittaa oman elämän.

Noin kuukausi Kostjan muuton jälkeen Mamselli oli jälleen kerran ajamassa Kristiania pois pihalta leikkimästä. Menin pihalle ja sanoin että poikani on täällä vakituinen asukas ja hänellä on sama oikeus käyttää pihaa kuin muillakin. Mamselli vastasi esittämällä tiukkaa analyysia kyvyistäni olla äiti ja kodinhoitaja. Ensinnäkin, kotini on niin sotkuinen että meille pitäisi vaatia terveysviranomainen  tarkastuskäynnille (Mamselli oli käynyt meillä viimeksi monta vuotta aikaisemmin, joten tuo oli varsinainen empiirisiin tutkimuksiin perustuva asiantuntijalausunto!). Hän on oikein kiinnittänyt siihen huomiota että pesen ikkunani vain kerran kymmenessä vuodessa. Ja samat pyykjit roikkuvat narullani monta päivää enkä korjaa niitä pois vaikka tulee sade. Toiseksi, Kristian on häiriintynyt, hän on seksuaalisesti sairas (Kristian oli kymmenvuotias.) Kolmanneksi, huudan koko ajan lapsilleni ja koiralleni, karjun aamuin illoin päivin öin, hän sitä oikein ihmettelee, huudan aina kurkku suorana, ja silloin kun lapset ja koira eivät ole maisemissa, huutelen sisällä ja pihalla aikani kuluksi ihan itsekseni. Neljänneksi, oletkos Ida nyt tyyttyväinen kun sait tuolla alituisella huutamisella Kostjan muuttamaan kotoa pois? Se poika ei enää kestänyt huutoasi, sen oli pakko lähteä kotoaan. Tässä vaiheessa hermostuin ja kysyin mistä hän muka tietää miksi Kostja muutti, Kostjahan ei ikinä puhukaan hänen kanssaan, hän kun ei tahdo puhua kanssasi,  otapa tästä kännykkä ja soita Kostjalle ja kysy onko hän muuttanut pois siksi että äiti huutaa..

Mamselli kääntyi äkkiä kannoillaan ja lähti kotia kohti. Huusin perään että hei, sinun piti soittaa Kostjalle, mihin nyt on noin kiire...

Tämä siis tapahtui syksyllä 2003. Oli muuten viimeinen kerta kun rupesin oma-alotteisesti keskustelemaan ämmän kanssa yhtään mistään. Sen tapauksen jälkeen aina vaikenen ja poistun paikalta enkä vastaa yhtikäs mitään.

Kostjalla on ihana luonne, enkelin kärsivällisyys ja pyhimyksen itsehillintä, häntä ei saa menettämään malttiaan millään. Siinä mielessä hän on aivan erilainen kuin Kristian ja minä, jotka kyllä tulistumme ja korotamme ääntä. Hän on siis rauhallinen - eikä "rauhallinen", kuten Touko (ks. Toukon luonnehdintaa alempana).


Teija
- Etunimen kirjainten määrä on väärä

Teija asuu naapuritaloyhtiössä, on 18-vuotiaan pojan yksinhuoltajaäiti. Teija on hyväntuulinen, auttavainen ja läpeensä reilu ihminen, sellainen joka ei varmaan edes osaa valehdella. Tutustuimme, kun poikamme lapsina  aikoinaan leikkivät keskenään. Teija on hyvin itsenäinen ihminen, ei mielistele ketään, on niin kaukana silmänpalvojasta ja teeskentelijästä kuin ylipäänsä mahdollista, viihtyy kotona ja itsekseen, ei kuljeskele viikonloppuisin baareissa (minä kyllä olen sitä  aika ajoin harrastanut), ei yritä esim. pakkomielteenomaisesti etsiä itselleen miesystävää.  (Ja sekös on muutamien mielestä ihan käsittämätöntä: jos eronnut heteronainen elää ilman miestä, niin kyllä hänen pitäisi edes olla vähän eksyksissä ja palelevan oloinen. Mutta Teijapa ilmiselvästi nauttii elämästään, ja  sehän on aivan tajutonta, jotain on nyt pahasti pielessä, asiaan on saatava muutos...) Kun Teija yli kymmenen vuotta sitten vastaeronneena nuorena yh-äitinä muutti nykyiseen asuntoonsa, hänen kotona viihtymistään oli kovasti ihmetelty. Yksi naapuri oli sanonut pihalla, että "kummallista kun et viikonloppuisin käy missään, teillä palaa valo lauantai-iltaisinkin, eikä sinulla käy miehiä...."  Rivien välistä oli luettavissa: en ymmärrä mikset käytä tilaisuutta hyväksesi;  jos minulla  ei olisi tuota riivatun ukkoa riesanani vaan olisin yhtä siunatun vapaa ja sitoutumaton kuin sinä, niin totta totisesti kulkisin viikonloput baareissa etsimässä komeita uroksia ja toisin niitä tänne!


Jari
- Ks. edellinen


Iida
- Nimen alkukirjain on väärä


Seija Ovikello
.- Valittu nimimerkki ei kuvasta jotain ko. henkilön taipumusta, tapaa, luonteenpiirrettä  tai ulkoista ominaisuutta

Seija on iältään kai jotain viiden- ja kuudenkymmenen väliltä, en tiedä tarkkaan. Seijan ulkonaisiin tunnusmerkkeihin kuuluu melkoinen ylipaino sekä keikkuva staccatorytminen kävelytyyli. Hän länttää kävelessään koko jalkapohjan kerralla maahan - siitä syntyy aksentti; kävelyrytmin tahtijako on kaksi kahdesosaa -  ikään kuin päköissä ei olisi niveliä ja joustoa ollenkaan. Hän vyöryy eteenpäin keikkuen sivusuuntaisesti puolelta toiselle kuin sivutuulessa seilaava laiva tai tiine ankka. Hänen puheäänensäkin tuo mieleen ankan. Se on raakkuva ja vaakkuva, ja välillä kuuluu narinaa kuin huonosti rasvatusta  ovensaranasta.  Seija harrastaa karaokelaulua. Olen joskus ollut lähikapakassa oluella kun Seija astui estradille. Kyllä hänellä sävelkorva on, hän pysyy äänessä, toki toki. Mutta äänestä puheen ollen... Niin,  sehän on makuasia, ja onhan ankka ihan kiva eläin.

Seija oli taloyhtiörähinöiden alkuvaiheessa naimisissa ja erosi vuoden sisällä. Hänen miehensä oli pikkuruinen päästäistä muistuttava ryppyinen kaljupää, typerä, kaljaan mieltynyt äijä, joka oli ilmiselvästi ihastunut minuun ja tuli pihalla tavatessa makeilemaan.  Se oli minulle erittäin vastenmielistä. Mahdollisesti ja jopa luultavasti Seija luulee edellen että olen yrittänyt iskeä hänen miehensä. Niin kuin siihen olisi mitään yritystä edes tarvittu: ukkohan oli varsinainen tyrkky, jolle piti sanoa rumasti ennen kuin hän uskoi!

Ja niin kuin minä olisin niitä naisia joiden täytyy tyytyä päästäisiin! Tarjolla on aina ollut tiikeriä, oria, kotkaa ja leijonaa. Jos haluan miehen, valitsen siitä joukosta. Päästäiset, silakat, mursut ja kastemadot eivät ole ennenkään kelvanneet, joten miksi kelpaisivat nytkään.

Seija on hallituksen ainoa naisjäsen. Hänen jäsenyytensä on pelkkää paperijäsenyyttä. Tuskinpa hän ikinä vastustaa mitään mitä herrat ehdottavat. Tuskinpa hän sanoo omaa mielipidettään mistään. Tuskinpa hänellä omaa mielipidettä onkaan. 

Ts. hän on sitä naistyyppiä jota miehet sanovat hyväksi jätkäksi. Hyvä jätkä on nainen, jonka mielestä miehet ovat korkeampia olentoja vain siksi että ovat miehiä. Hyvälle jätkälle merkitsee huomattavaa arvonnousua saada olla ainoa nainen mesjoukossa. Hän naisena on oikein otettu kun miehet hyväksyvät hänet joukkoonsa - tosin tietenkin vain ulko- ja varajäsenenä, myötäilijänä, kahvinkeittäjänä ja hymyilevänä nyökyttelijänä.  Kuivakiskoinen suhtautuminen omaan sukupuoleen johtuu omaan naiseuteen liittyvistä alemmuudentunteista ja muiden naisten  (todellisesta tai oletetusta) suuremmasta viehätysvoimasta. Jos hyvällä jätkällä on naispuolisia ystäviä, nämä ovat todennäköisesti  rumia ankanpoikasia (ilman toivoa joutseneksi muuttumisesta), siis naisia jotka eivät ole uhka hänen suosiolleen miesten maailmassa. "Hyvä jätkä" - naiset tunnistaa tietynsuuntaisista ajatuksista. Kuten "Naiset ovat vilpillisiä ja kateellisia",  "Miehet ovat paljon reilumpia kuin naiset"  ja "Viihdyn paremmin miesten kuin naisten kanssa",  "Parhaat kaverini ovat aina olleet miehiä". Tuollaiset lausumat kielivät lähinnä kyvyttömyydestä ystävyyteen, lojaalisuuden puutteesta, kateudesta. Tuollaisilla lausunnoilla - joita Hyvä jätkä esittää nimenomaan miehille-  pyritään tietysti mielistelemään; pyritään siihen että miehet kuolaisivat Hyvän jätkän perään - mikä on toisaalta aika turha toive, koska "Hyvä jätkä" on miesten silmissä nimenomaan jätkä eikä nainen, tai enintään sukupuoleton. Hyvä jätkä ei ole miesten silmissä ensisijaisesti nainen vaan jonkinlainen "kunniamies" samaan tapaan kuin apartheidin aikaisessa Etelä-Afrikassa nimitettiin tummapintaisia toivotulla tavalla käyttäytyviä ihmisiä "kunniavalkoisiksi".

Seija on siis kunniamies. Oikeutettu osallistumaan miesten jumalaisiin, poskettoman hauskoihin ja ratkiriemukkaisiin, älyllisesti stimuloiviin sauna- ja kaljailtoihin ja vaikenemaan siellä hymysuin, kun miehet analysoivat näkemäänsä jalkapallomatsia. Jalkapallo ei kiinnosta Hyvää jätkää, mutta teeskentelemällä kiinnostusta hän pääsee piireihin.

Ei siis ole ihme, että Mahlaketo ja Touko ihan mielellään hyväksyvät Seijan joukkoonsa. Seija ei väitä vastaan vaan tajuaa että kyllä miehet tietää eikä asetu vastahankaan edes hiljaa mielessään.

Kun Mahlaketo on jotain mieltä, Touko ja Seija ovat automaattisesti samaa mieltä Mahlakedon kanssa. Eivät niinkään mielipiteen kanssa. Mielipide on ihan sivuseikka, Mahlaketo on pääasia.


Reijo Mahlaketo
- Nimen etymologia: ks. edellinen

Reijo Mahlaketo oli jo ennen taloyhtiörettelöitä tunnettu röykeydestään ja häikäilemättömyydestään. Hänelle on maailman luonnollisin asia haalia itselleen etuoikeuksia. Jo vuosia ennen kohtalokasta toukokuuta 2002 hän oli taloyhtiön vuosikokouksessa hankkinut itselleen luvan kaksinkertaistaa oma aidattu piha-alueensa siirtämällä aitaansa yhtiön tontille. Asia oli esityslistalla, ja isännöitsijä Nuolenhallituksenvarpaanvälitkin, sen sijaan että olisi huomauttanut sellaisen päätöksen olevan Asunto-osakeyhtiölain vastainen (koska se tuottaa yhdelle osakkaalle ansaitsematonta etua muiden kustannuksella) jopa esitteli asian kokoukselle hyvin innostuneeseen sävyyn. Isännöistijä korosti että Mahlaketo siirtäisi aidn omalla kustannuksellaan; Johan oli itse ilmeisen vaikuttunut Reijon jalomielisyydestä, kun tämä ei sentään vaatinut meitä maksamaankin siitä että yhteispihastamme lohkaistaan sievoinen pala Reijon yksityiskäyttöön.

Siitä keväästä lähtien Mahlakedolla on ollut taloyhtiön suurin oma piha, vaikka hän ei suinkaan maksa suurinta vuokraa. Hän ei ole koko tänä aikana joutunut maksamaan ylimääräisestä maastaan taloyhtiölle  yhtään mitään. Mutta nälkä kasvaa syödessä, ja pari vuotta myöhemmin herra hallituksen peejii halusi saada määrätä koko tontista ja pisti alulle sen käytännön, että taloyhtiön lapsiasukkaat eivät saa oleskella taloyhtiön piha-alueella vaan pihan käytölle on ikäraja.

Aikoinaan jopa Mamselli puhui Mahlakedosta moitiskelevaan sävyyn. Hän uskoi minulle, että kumpikaan hänen lapsistaan ei tykkää Mahlakedosta koska se komentelee lapsia ja huutaa. Mutta toukokuussa 2002 Mamsellin silmät aukesivat huomaamaan. että Mahlaketohan onkin mitä mainioin mies,  miehistä parhain, ja aina oikeassa, eikä hänelle saa väittää vastaan!

Olemme kuulleet sanottavan: "Valtaa ei pitäisi koskaan antaa niille jotka sitä tahtovat." Mahlakedon toimintaa seuraamalla voi vain todeta kuinka hyvin se pitää paikkansa. Mahlaketo on niitä jotka tahtovat olla johtajia vaikka heillä ei ole mitään edellytyksiä johtajuuteen. Ei asiantuntemusta, ei organisointikykyä, ei ihmissuhdetaitoja, ei kykyä (eikä edes kiinnostusta)tasapuolisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen. Ei muuta kuin loputon vallan- ja  komentelunhalu. Häntä ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa älykkääksi ja/tai sympaattiseksi ihmiseksi.

Mahlaketo tahtoo olla auktoriteetti ja pomo. Mahlaketo ei tykkää kun joku on eri mieltä. Mahlaketo kyllä osaa ja tietää. Mahlaketoa ei saa kritisoida. Mahlaketo tekee niin paljon ilmaista työtä taloyhtiön hyväksi että ansaitsee pieniä etuoikeuksia. Mahlaketo on pieni kalju lihava mies, joka kompensoi puuttuvaa miehisyyttään kertomalla pihatalkoiden jälkeisissä grillijuhlissa tuhmia vitsejä. Mahlakedosta olisi kiva jos häntä pidettäisiin naissankarina, mutta se toive ei valitettavasti toteudu: edes Seijaa ei saa uskomaan  että Mahlaketo saa naisia. En usko että hän saisi edes Seijaa.

Mahlaketo on ilmeisesti murrosiässä huutanut äänensä pilalle. Reijo-pojan ääni on voimaton, ohut, kireä ja naismainen. Hänelle ei kukaan ole kertonut, että terveeseen äänenmuodostukseen käytetään vatsalihaksia ja että miehen äänen kuuluu lähteä mahdollisimman alhaalta, munista asti. Jos se lähtee  kurkunpäästä kuten Mahlakedolla, se ei kuulosta miehen vaan eunukin ääneltä. Toisaalta, ei ääni voi lähteä munista jos munia ei ole.

Mahlakedolla on kammottavan huonot käytöstavat. Hän nimittelee, huutaa, karjuu, uhkailee ja öykkäröi.

Eräs ystäväni on sanonut varsin nasevasti, että tyhmä saa olla mutta ei typerä. Hänen sanastossaan  tyhmä tarkoittaa esim. sellaista ihmistä joka ei ymmärrä matematiikkaa tai auton moottorin toimintamekanismia, ei sitten millään, ei sittenkään vaikka kuinka selvästi ja moneen kertaan selitettäisiin. Senkaltainen tyhmyys ei käytännön tasolla haittaa yhtikäs mitään. Jos ei osaa matematiikkaa tai ei tajua miten auto toimii, niin sitten ei osaa eikä tajua - ja hällä väliä! Typerä taas on ihminen, joka jatkuvasti munaa itsensä muiden ja omissa silmissään käyttäytymällä kömpelästi, epäystävällisesti, tahdittomasti, naurettavasti tai törkeästi. Typerä vaatii itselleen isoimman kakkupalan, keskeyttää kokouksessa muiden puheen ja puhuu pyytämättä puheenvuoroa, kertoo vitsejä hautajaisissa itkevälle leskelle ja nauraa niille itse, vie bussissa mummolta istumapaikan.

Mahlaketo on epäilemättä tyhmä. Hän ei tunne asioita joista on tekemässä päätöksiä eikä vaivaudu ottamaan selvää, ei ymmärrä mitä hänelle selkokielellä selittää, ei esim. ymmärrä mitä Asunto-osakeyhtiölain pykälät tarkoittavat.

Lisäksi hän on erittäin typerä. Hän on täysi moukka, sivistymätön juntti. Koulusivistyksen puute ei haittaisi mitään eikä todellakaan tekisi hänestä tyhmää (tunnen erittäin älykkäitä ja sivistyneitä ihmisiä jotka eivät ole käyneet koulua nimeksikään), mutta Reijon kohdalla kyse onkin sydämen sivistyksen puutteesta, mikä on isompi puute,  eikä millään lailla korjattavissa eikä korvattavissa.

Jokakeväisiä pihatalkoita juhlitaan aina jälkeenpäin Mahlakedon pihalla. Eihän kenenkään muun pihalle mahtuisikaan - Mahlaketohan kaappasi jo vuosia sitten itselleen aimo annoksen taloyhtiön maata. Siinä vaiheessa kun äijien kurkuista on valunut monta pullollista olutta taloyhtiön laskuun, Mahlaketo alkaa kertoa tuhmia juttuja. Älkää ymmärtäkö Idaa väärin: kyllä Ida kertoilee itsekin kaikenlaisia vitsejä, myös härskejä. Mutta Mahlakedon vitsit eivät ole hauskoja, niissä ei ole sitä yllätysmomentia joka vaaditaan jotta juttu naurattaisi.  Ne eivät ole nokkelia, sukkelia, yllättäviä, osuvia eivätkä nasevia, ne ovat vain härskejä. Eikä hän osaa kertoa niitä. Vitsin kertojan on itse pidettävä pokka, hänellä ei saa sellaista ilmettä että "huomaatteko, tämä on hauskaa, olen sukkela veikko eikö vain, ja nyt ihan kohta tulee se huippukohta, aivan pian, NO NYT, TÄSSÄ SE ON, eikös vain ollutkin hauskaa...ehkä minä vielä toistan sen ydinkohdan jotta voitte nauraa uudestaan...."

Joillakin pojilla on 13- 14-vuotiana pakkomielteinen tarve korostaa puuttuvaa, vasta orastavaa miehisyyttään härskeillä jutuilla. Se on vähän noloa. Mahlakedon vitsit ovat hiukan samaa sorttia: kuunnellessa alkaa nolottaa hänen puolestaan, kerronta on niin ilmeistä  itsetehostusta ja niin kömpelön avutonta,  tulee mieleen että mitä sitä äijä nyt yrität jutuillasi todistaa....


Touko Mäntti
- Nimikirjaimet eivät ole samat kuin oikeassa nimessä

Touko-poika on itse asiassa nyt (marraskuussa 2014)  ex-hallitusherra ja taloyhtiön ex-asukas. Kun Kristian oli pikkupoika, juuri tämä ex-hallitusherra kiusasi häntä oikein olan takaa, mutta kun poika kasvoi vähän isommaksi, samainen Touko-poika alkoi luikkia kauhuissaan karkuun kun näki vilauksenkin Krisianista. On kiva kiusata naisia ja lapsia, mutta ei ole yhtään kivaa jos se kiusattu poika kasvaa isoksi eikä enää pelkää vaan nauraa entiselle kiusaajalleen päin naamaa! Sellainen on kurjaa ja ihan epistä, eikö vain? Miksi pienet pojat kasvavat isommiksi eivätkä enää pelkää? Lapsenrääkkääjän toive: Pysy aina pikkupoikana ja lintuna, älä koskaan miehisty... juupa juu. 

Mamselli selitti minulle tammikuussa 2005, että minun olisi syytä "rauhoittua" ja "ottaa järki käthen".

Rauhattomuuteni ja järjettömyyteni ilmeni sillä kertaa siten, että otin pihallani todistajan, kun kiinnitin Toukon kahtia halkaiseman kankaan  aidanrakoon valokuvan ottamista varten.

Asianajajani oli kysynyt, onko minulla valokuvaa kankasta ripustettuna, jotta voin osoittaa että puheet sen "häiritsevyydestä" ovat vähintäänkin liioiteltuja. Minulla ei ollut sellaista kuvaa.  Asianajaja kehotti ripustamaan kankaan  vaikka rikkinäisenäkin valokuvan ottamista varten. Minua pelotti tehdä se, koska Touko oli ollut jouluaaton aattona lievästi sanoen hysteerinen ja vaarallinen, kun kiinnitin sen siihen. Niinpä pyysin todistajan paikalle: ajattelin ettei Mamselli (joka oli yksin kotona; Touko oli poissa koska autokin oli poissa) todistajan läsnäollessa uskalla tulla karjumaan ja uhkailemaan.

Ei uskaltanutkaan. Mutta kun valokuva (joka muuten on nähtävissä Kuvagalleriassa) oli otettu ja todistaja lähtenyt, ei mennyt puolta minuuttia, niin Mamselli pelmahti pihalla. Kävi ilmi että hän oli seissyt koko ajan ikkunansa takana katselemassa ja kuuntelemassa, muttei tietenkään tullut soittamaan suutaan todistajan läsnäollessa.

Sattumoisin olin varautunut häirintään, paitsi hakemalla todistajan, myös pistämällä sanelukonene päälle jo ennen todistajan saapumista. Joten koko tuo tapaus meni nauhalle. Se selvisi Mamsellille vasta puolitoista vuotta myöhemmin rikosasian sovittelussa. Siellä hän tyrmistyneenä hän väitti että olen syyllistynyt salakuunteluun, kun nauhoitin hänen tietämättään hänen ja minun välisen keskestelun. Eipä ämmänketale tajunnut, ettei sellaisen keskustelun nauhoittaminen, johon itse osalistuu, ole salakuuntelua, sen saa nauhoittaa, mikään laki ei estä. 

Ämmä aloitti: "Miten kauan sinä Ida aiot jatkaa tuota ilkivaltaa ja riehumista, etkö ikinä rauhoitu, ota nyt hyvä ihminen järki käthen..."

Nauhalla on kaikenlaista tekstiä. Mm. että koko heidän perhelleen oli koitunut suuria henkisiä kärsimyksiä sen kankaanpalan takia. Että aiheutan pahaa oloa koko taloyhtiölle kun harjoitan ilkivaltaa. (Ilkivaltaa oli  nimenomaan se kankaan ripustaminen aidanrakoon. Kankaan repiminen ja rikkominen sen sijaan ei ollut.) Yms. yms. yms. muuta yhtä nerokasta.

Ja sitten hän analysoi nauhalla itseään ja Toukoa. Hän sanoo olevansa itse erittäin rauhaa rakastava ja ystävällinen ihminen joka tulee muiden kanssa toimeen. Mutta Touko on vielä rauhallisempi. Toukolla on kuulemma erittäin pitkä pinna, hän ei hermostu koskaan mistään, mutta kun häntä tarpeeksi ärsytetään niin sitten on syytä pelätä, voi tapahtua vaikka mitä. "Joten mä varoitan sua Ida ettet enää pistä tuota kangasta tuohon, koska mitä vaan voi tapahtua... Mä en takaa että sulla on sen jälkeen turvallista täällä!"

Onpa jotenkin tutun kuuloista.

Hyvin usein aggressiiviset ja väkivaltaiset ihmiset luonnehtivat itseään juuri noin: "Olen tällainen mukava ja leppoisa, harmiton kaveri, en suutu vähästä, päinvastoin minua on hyvin vaikea saada suuttumaan. MUTTA kun minua tarpeeksi kauan ärsytetään niin lopulta pinnani tietysti palaa, ja silloin ärsyttäjä saa varoa, lähistöllä liikkuvat ovat vaarassa, tulee mustia silmiä ja ruhjeita ja katkenneita luita ja vuotavia haavoja."

Lievästi sanoen ristiriitaista. Miten "mukavan, rauhallisen, leppoisan ja harmittoman"  kaverin suuttuessa voi tulla mustia silmiä, ruhjeita, katkenneita luita, vuotavia haavoja?

Tunnen paljon ihmisiä, jotka ovat ihan oikeasti, siis aidosti ja  todella leppoisia, rauhallisia ja ystävällisiä ihmisiä. Kun nämä tuntemani ihmiset joskus äärimmäisen harvoin suuttuvat, he silloinkin korkeintaan hieman korottavat ääntään. Useimmiten eivät edes sitä: he vain toteavat rauhallisesti että nyt minua kyllä suututtaa, tämä ei ole oikein, en hyväksy tätä. Kenenkään ei tarvitse varoa, kukaan ei todellakaan ole vaarassa, eikä missään  nimessä kenellekään tule mustia silmiä, ruhjeita, katkenneita luita eikä vuotavia haavoja. 

Minä en kuulu näihin suuttumattomiin viilipyttyihin. Suutun kyllä ja käsähdän, menetän malttini, korotan ääntäni ja osaan sanoa rumastikin. En edes voi jälkeenpäin hyvitellä selittämällä etten tarkoittanut mitä sanoin, koska minä nimenomaan ehdottomasti tarkoitan. Puhun vihaisenakin hyvin tietoisesti ja harkitusti, kuulen joka sanan joka suustani tulee, ja otan niistä täyden vastuun. Mutta vaikka olisin kuinka vihainen, niin taatusti kenenkään ei tarvitse olla huolissaan fyysisen turvallisuutensa vuoksi; en vuorenvarmasti  aiheuta kenellekään mustia silmiä, ruhjeita, katkenneita luita enkä vuotavia haavoja.

Touko kuuluu siis näihin "rauhallisiin", jotka kuitenkin äärimmilleen ärsytettyinä (kuten tilanteessa jossa 8-vuotias poika juoksee paljasjaloin nurmikon poikki tai naapurin nainen ripustaa aidanrakoon näkösuojakankaan) käyvät puolustuskyvyttömien henkilöiden kimppuun, siis naisten ja lasten. Kyllähän aitaan ripustettu kankaanpala on sellainen asia jonka takia pyhimyskin menettää malttinsa ja käy itseään heikompien olentojen kimppuun! Ei toki miesten kimppuun, ei missään tapauksessa, onhan pyhimyksellä toki järki päässä. Vaikka Toukon kontrolli on kuinka sataprosenttisesti poissa, niin kyllä hän ehtii raivoamisensa lomassa arvioimaan, pystyykö tuo toinen puolustamaan itseään - ja jos on vähänkin aihetta pelätä että pystyy, niin Touko ei tietenkään käy päälle.

1990-luvun loppuvuosina, kun taloyhtiörettelöistä ei ollut vielä tietoakaan, viereisessä leikkipuistossa rupesi kulkemaan jenginuoria hulinoimassa. Ne räkänokat sylkivät ja räkivät hekkalaatikkoon, rikkoivat liukumäen, väänsivät keinun solmuun,  tupakoivat ja heittivät tupakantumpit maahan ja pelottelivat kaikki lapset tiehensä. Toukonkaan lapset eivät uskaltaneet mennä leikkipuistoon. Kerran yritin mennä jutteleman noiden häiriköiden kanssa, mutta vastaan tuli vittua ja saatanaa ja "painu akka helvettiin tai väännetään sulta nokka solmuun". Minulla on sen verran itsesuojeluvaistoa etten mennyt toista kertaa. He olivat vain 14-,15-vuotiaita, mutta heitä oli neljä ja minä olin yksin. Voisi olettaa, että tämä rauhallinen leppoisa lunki Touko olisi käynyt jututtamassa teinimölyäjiä. Hän on kuitenkin aika isokokoinen ja -ääninen mies, eivät ne olisi hänelle uskaltaneet aukoa päätään. Ehdotin Mamsellille (jonka kanssa siis olin väleissä) että mitä jos Touko kävisi juttelemassa siellä, mutta Mamselli sanoi että ei se käy, hänkin oli ehdottanut sitä Toukolle mutta tämä sanoi ettei uskalla.

Pari vuotta myöhemmin tuo leikkikenttämetelöinti alkoi uudestaan. Kristian oli silloin 15-vuotias. Häntä suututti ettei pikkuveli voinut olla leikkipuistossa, ja hänpä uskalsi käydä ajamassa ne hunsvotit pois. Ne on miehet erikseen ja pupujussit erikseen....


Mamselli Niskapoimu
- Etu- ja sukunimen kirjainten määrä on eri kuin oikeassa nimessä

Mamselli Niskapoimun tunnistaa kesäaikaan niskamakkarasta. Talvisaikaankin hänet tunnistaa taikinanaamasta: tarkkasilmäinenkään katsoja ei pysty erottamaan missä kasvot loppuvat ja missä kaula alkaa, koska koko päävärkki on samaa taikinamaista mössöä. Mamsellin puheääni on ristiriidassa tanttamaisen olemuksen kanssa: hän puhuu piipittävällä, äitelänmakealla pikkutytön äänellä. Ei nuoren tytön, vaan nimenomaan pikkutytön; ei 18- vaan 8-vuotiaan äänellä. Ääni voisi kuulua pikkuvanhalle tärkeilevälle ala-asteikäiselle neidille.

Kun Kristian oli pieni ja hän ja Matti olivat kavereita, Mamselli sekaantui heidän leikkeihinsä, kaveruuteensa, kinoihinsa. Pojat eivät voineet olla kahdestaan, Mamsellin oli pakko päästä mukaan. Pojat eivät saaneet sopia keskinäisiä riitojaan kahdestaan, vaan Mamselli tuli väliin, aloitti poliisikuulustelut ja oikeudenkäynnin. Käräjien lopputulos oli aina etukäteen selvä: Kristian on syyllinen, Matti syytön. En puuttunut tuohon asiaan mitenkään vaikka näin sen ja minua harmitti. Siihen aikaan olin kuitenkin Mamsellin kanssa jonkinlaisissa väleissä. Siis sellaisissa, joissa voidaan pysähtyä juttelemaan säästä ja päivitellä loputonta sadetta. Pidin häntä harmittomana hölmönä. Olin totisesti väärässä: seuraavat vuodet näyttivät että hölmö hän kyllä on, mutta kaikkea muuta kuin harmiton sellainen!

Olen ollut taloyhtiörähinöiden alusta asti  tälle taikinanaamalle jonkinlainen pakkomielle ja olen edelleen. Välillä mietin onko hän kaappilesbo joka on ihastunut minuun ja purkaa torjutuksi tulemisen raivoaan.

Hän nimittäin käyttäytyy samalla tavoin kuin yksi torjumani paikallinen häirikkö-öklötys. Minulla oli pari vuotta sitten yksi oksettava miesihailija, joka oli ympärivuorokautisessa kestohumalassa ja joka kyttäsi minua kaupungin bussissa. Hän änkesi viereen istumaan ja sössötti. En yhden yhtä kertaa vastannut mitään vaan vaihdoin paikkaa. Luulisi että tyhmempikin tajuaa ettei naista kiinnosta, jos menee monta vuotta ilman että nainen ikinä vastaa, ei ikinä edes katso päin. Mutta tämä limanuljaksa, hän ei tajunnut mitään. Hän jatkoi kuolaamistaan toista vuotta. Kunnes eräänä päivänä räjähdin ja sanoin että jätä saatana minut rauhaan, etkö idiootti tajua ettei minua kiinnosta, painu helvetiin, suksi suolle, häviä, katoa, eliminoidu!!!! Torjutuksi tuleminen  oli puliukolle liikaa. Mulkosilmä alkoi häiritä tavatessa ja haastaa riitaa. Bussissa hän työntyi istumaan käytävän toiselle puolelle ja aloitti kovaäänisen suunsoiton siitä miten eräät naiset luulevat  olevansa jotakin, pitävät itseään parempina kuin muut ja nostelevat nokkaansa mutta jonain päivänä nippanokkatytöt saavat nenilleen  jne. Hän  jopa uhkaili minua tappamisella (sic!). Äijänketale rauhoittui vasta pakon edessä: Kostja meni sanomaan hänelle että jätäpä äitini rauhaan, tulen juttelemaan asiasta isommalla porukalla jos ei tuo häiriköinti lopu!

Mamsellin epätoivoiset, pakkomielteenomaiset kontaktin ottoyritykset ovat olleet samaa sorttia. Ämmä ei kerta kaikkiaan voinut olla huutelematta kommenttejaan aidan yli, ei voinut, ei mitenkään. Hän käyttäytyi täsmälleen kuin öklöihailijani sen jälkeen kun olin selväsanaisesti torjunut hänet: yritti keinolla millä hyvänsä saada huomioni, ja kun se ei muuten onnistunut hyvällä niin sitten riitaa haastamalla. Hänelle oli ylivoimaista päättää olla kerta kaikkiaan välittämättä minusta ja kohdella minua kuin pelkkää ilmaa, vaikka juuri sen suhtautumistapa olisi ollut minulle todella mieleen. Häirintä loppui vasta kun käräjäoikeus päätti niin.

Tiedoksi ettei minulla ole mitään homoja eikä lesboja vastaan. Heitä kuuluu tuttavapiiriini. Sen sijaan minulla totisesti on jotain seuraansa aggressiivisesti tyrkyttäviä ihmisiä vastaan - riippumatta siitä tyrkyttävätkö he seksiä, erotiikkaa, ystävyyttä vai small talk-tasoista seuranpitoa ja riippumatta heidän seksuaalisesta suuntautuneisuudestaan. Se, ettei tajua että ei tarkoittaa ei, ei ole sosiaalista sinnikkyyttä vaan sosiaalisten taitojen puutetta, moukkamaisuutta.


Mervi ja Matti Mäntti
- Valitut etunimet eivät millään lailla liity erääseen tunnettuun ex-mäkihyppääjään ja tämän vaimoon  tai ko. julkkisten ominaisuuksia,  taipumuksia, harrastuksia, älynlahjoja tms.  ominaispiirrettä muistuttaviin tai sivuaviin ilmiöihin.  (Ko. lasten vanhempien kohdalla sen sijaan: jos minua pyydettäisiin käsi Raamatulla vannomaan ettei ko. vanhemmissa ole mitään mainittua Seitsemän päivää -lehden julkimopariskuntaa muistuttavaa, niin - kieltäytyisinpä vannomasta!)

Mervi ja Matti ansaitsisivat paljon paremmat vanhemmat kuin nuo jotka heillä on. Matti on mahdottoman arka ja säikky, pelästyy jokaista risaustakin. Minun käy häntä sääliksi. Olen lakannut tervehtimästä, koska hän ei koskaan vastaa. Sitkeästi tervehdin monta vuotta, ajattelin ettei hän ole vastuussa vanhemiistaan. Mutta kun näyttää että hän vuodesta toiseen kerta kaikkiaan pelkää minua, siirtyy kauhuissaan tien toiseen reunaan kun tulen jalkakäytävällä vastaan, niin mitä minä suotta hymyilen ja toivottelen kaunista päivää.


Johan Nuolenhallituksenvarpaanvälitkin
- Sukunimen kirjainten ja tavujen määrä poikkeaa huomattavasti oikean nimen sukunimen vastaavista luvuista
- Positiivista kriteeriä ei tarvitse kertoa, koska tarkkaavainen (ja tarkkaamatonkin) lukija tajuaa sen joka tapauksessa

Johan-poika on kaikki nämä vuodet pyrkinyt vain yhteen päämäärään: sälilyttämään työsuhteensa As.Oy Vesslagataniin. Sehän ei onnistu kuin olemalla kaikessa smaa mieltä hallituksen kanssa.  Jos hallitus päättää että kaksi plus kaksi on viisi ja Suomen pääkaupunki on Peräseinäjoki, niin ei riitä että Johan on samaa mieltä. Hän on jopa valmis antamaan kirjallisen huomautuksen sille joka väittää vastaan.

Viime kevään yhtiökokouksen lopuksi hän ilmoitti eroavansa taloyhtiömme isännöinnistä.Hän oli keskustellut asiasta oman asianajajansa kanssa ja tämä oli kehottanut sanomaan itsensä irti. Miksikö? Tietenkin siksi että Johan pääsisi luikahtamaan karkuun tilanteessa jossa oli mennyt nuoleskelussaan liian pitkälle ja ylittänyt laillisuuden rajat.

Asia oli kaikille yllätys. Reijo oli hyvin järkyttynyt ja alkoi päivitellä, että tämä on todella valitettavaa, erittäin ikävä uutinen, yhteistyö isännöitsijän kanssa on sujunut niin hyvin. Eli isännöitsijä on todella pessyt heidän jalkansa ja nuollut varpaanvälitkin, sen jälkeen kun on ensin poistanut känsät ja kovettumat, suudellut jalkasientä, nuuhkinut autuaan hienhajua ja hieronut kantapäihin oliiviöljyä. Nyt hallituksen kissanpäivät ovat ohi. Mahtaako se uusi isännöitsijä viitsiä käyttää raspiakaan? Mahlaketo sanoi heti olevansa varma että vaihdoksen myötä isännöintikulut nousevat. Miten hän tiesi sen jo siinä vaiheessa,  onko hän jatkuvasti todella niin tarkkaan selvillä kaupungin isännöitsijöiden taksoista? Tuskin, kun hän ei ole selvillä mistään muustakaan. Hän vain puhui tapansa mukaan puutaheinää, tarjosi kuulijoille mututietojaan.  

Kaikki muutkin aloittivat kauhistelun ja pahoittelun ja hokivat että voi miten ikävää kun Johan lähtee, meille tulee ikävä,  miten surullista...

Ihmettelin, eivätkö läsnäolijat todellakaan tajua miksi Johan N. irtisanoutui? Eivätkö he ymmärrä, että tämä moraalista selkärankaa vailla oleva sutki ei missään nimessä luovu tulonlähteestään ilman erittäin painavaa syytä. Painava syy on sellainen asiantila, jossa isännöitijäksi jääminen on hänelle epäedullista. Miksikö? Siksi, että jos edellissyksyisistä rettelöistä tulee isompi rähinä ja jos asioita todella aletaan selvitellä ja tutkia, hänenkin puuhistaan paljastuu vuosien varrelta yhtä ja toista kyseenalaista. Hän voi vaikka - voi kauhistus! - joutua vastuuseen. 

Kauhukuva oli niin voimakas, että Johan N. oli valmis jopa luopumaan varmasta tulonlähteestään. Mieluummin vähemmän rahaa kuin asiat päivänvaloon! Äkkiä karkuun, ettei vain kukaan huomaa millaista possupeliä täällä on pelattu!

 

 

©2017 Taloyhtiössä tapahtuu - suntuubi.com