taloyhtiösivut asukkaan oikeudet vallankäyttö taloyhtiössä eettinen isännöinti asunto-osakeyhtiölaki
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

KIUSAAMINEN JA HENKINEN VÄKIVALTA


Ollessani itse tilanteessa, jossa jouduin omassa taloyhtiössäni hallituksen systemaattisen kiusaamisen kohteeksi, kaipasin kipeästi kirjaa jossa olisi annettu käytännön neuvoja. Kirjoitan nyt sivuston, jollaista olisin itse aikoinani tarvinnut.

Toukokuussa 2012 on juhlan aihetta: tulee 10 vuotta täyteen. Olen tällöin ollut kymmenen vuoden ajan omassa taloyhtiössäni taloyhtiön hallituksen ja entisen (onneksi nyttemmin eronneen!) isännöitsijän kiusaamana.  Isännöitsijä osallistui kiusaamisen painostamalla minua myöntymään hallituksen tekemiin yhdenvertaisuusperiaatteen vastaisiin, kohtuuttomiin, normaalia elämää rajoittaviin, väärässä järjestyksessä syntyneisiin tai muulla tavalla asiattomiin päätöksiin. Isännöitsijän osuus kiusaamisessa oli kuitenkin pieni verrattuna siihen mitä sain sietää hallituksen taholta. (Syksyyn 2008 asti, jolloin nimenomaan isännöitsijä kunnostautui oikein toden teolla. Mutta siitä selostus myöhemmin. )

Kiusaaminen ilmeni kyttäämisenä, piharauhan häirintänä (huutelua ja tuijottamista aidan yli), kiusantekomielessä tehtyinä päätöksinä (mm. hallitus kielsi minua rakentamasta omilla rahoillani omaan asuntooni takkaa, vaikka mitään rakennusteknisiä esteitä ei ollut vaan olin liittänyt hakemukseeni rakennusinsinöörin selvityksen työsuunnitelmineen ja piirustuksineen ), typerinä kirjallisina huomautuslappuina, joiden rustaamiseen isännöitsijällä aina riitti aikaa ja pontta, asiattomana kohteluna yhtiökokouksissa (puheenvuorojani estettiin ja keskeytettiin ja minua solvattiin ja uhkailtiin kokouksissa), lapseni kiusaamisena ja ajamisena pois pihalta leikkimästä sekä fyysisellä väkivallalla uhkailuna. (Yksi hallituksen jäsen ilmoitti vetävänsä minua turpaan jos joskus tulen pimeällä kadulla vastaan. Rohkea mies, eikö! Uskaltaa motata itseään 20cm lyhyempää naista kunhan vain kukaan ei ole näkemässä!)


 Tilanne rauhoittui huomattavasti sen jälkeen, kun sain elokuussa 2006  rikosasian sovittelussa tehdyksi häirikkönaapurin kanssa paperin, jossa Madame Taikinanaama (josta yleisemmin tällä sivustolla käyttämäni nimitys on Mamselli Niskapoimu) yhdessä oman Iosif Vissarionovitshinsä (Touko Mäntin) kanssa sitoutui allekirjoittamaan heidän ja minun välisen sitoutumisen  "molemminpuoliseen täydelliseen asumis- ja elämisrauhaan".

Tuo "molemminpuolinen"-sana liitettiin, jotta epäillyt saisivat säilyttää kasvonsa.  Häirikkönaapurit olivat - narsisteille tyypilliseen tapaan -  erittäin kauhuissaan ajatuksesta että menettäisivät kasvonsa, että joku saisi tietää...

Kunniansa peräänhän kyselevät yleensä eniten ne, joilla  ei kunniaa ole. Siis kunniattomat ihmiset. Kunnia-sana esiintyy hyvinkin kunniattomissa yhteyksissä. Ajatellaanpa vaikka kunniamurhan käsitettä: kunniallisuudella ei ole sen kanssa mitään tekemistä.

Minun elintapoihini tuo sopimus ei vaikuttanut sitä eikä tätä, koska sopimuksesta riippumatta joka tapauksessa kiersin heidät aina mahdollisimman kaukaa. Minä totisesti myönsin heille täydellisen asumis- ja elämisrauhan jo ennen sopimusta! Mutta kun paperissa lukee "molemminpuolinen", he voivat selittää itselleen ja muille, että häirintää on muka ollut puolin ja toisin; kyse on muka ollut molemminpuolisesta kiusaamisesta.

Aivan täysin ei Mamselli käytännössä ole pystynyt elämisrauhaa  toteuttamaan, Itsehillintä on pettänyt neljä  kertaa. Tasan neljä kertaa hän on  tullut soittaneeksi suutaan: toukokuussa 2007 pojalleni ja helmikuussa 2008 minulle, sekä heinäkuussa 2008 jälleen minulle ja syyskuussa 2008 pojalle. Hänelle näkyy olevan kova pala, ettei hän saa enää tulla kertomaan minulle mielipiteitään persoonastani, perheestäni, luonteestani, asuntoni siisteystasosta, lastenkasvatusmenetelmistäni jne.

 Samassa tilaisuudessa kirjattiin, että saan naapureiden estämättä pitää näkösuojaa eli peittää koko aidan kankaalla. Aikoinaan siis en saanut peittää edes 30cm:n korkuista rakoa, nyt olen peittänyt koko aidan niin ettei lautojen välistäkään pääse kurkistelemaan. Lisäksi sain Mamsellilta 450 euron suuruisen rahallisen korvauksen, joka kattoi  osan syksyn 2004 asianajajakuluistani. Siitä rahasummasta myöhemmin enemmän.


Erityisen kiitoksen ansaitsee Rikosuhripäivystys. Sain sieltä tukihenkilön sovitteluun. Tukihenkilöä tarvitsin vuosien kuluessa yhä uudestaan. 

 

 

Määritellään käsitteet

Käytän näillä sivuilla sanaa "naapurikiusaaminen" kuvaamaan tilannetta, jossa naapuri kiusaa ns. yksityishenkilönä.

"Taloyhtiökiusaamisella" tarkoitan tilannetta, jossa kiusaaminen tapahtuu ikään kuin virallista tietä ja taloyhtiön nimissä, hallituksen ja/tai isännöitsijän toimesta ja luottamusasemaa väärinkäyttäen.

Taloyhtiökiusatun asema on todella tukala.  Hänellä on hyvin vähän keinoja oikeuden saamiseen.

Asunto-osakeyhtiölakihan on varsin asiallinen ja kaikenkattava. Ongelmana on, ettei sitä nodateta ja ettei sen rikkomisesta seuraa rikkojille yhtään mitään.

ISA (Isännöinnin Auktorisointi) muka valvoo auktorisoitujen isännöitsijöiden toimintaa. Pyh ja pah, sanon minä, ei muuten valvo. Kunhan ehdin, laitan tälle sivustolle  minun ja ISA:n välillä käydyn kirjeenvaihdon. En usko että enempiä todisteita ISA:n tekopyhydestä ja puolueellisuudesta edes tarvitaan.

Taloyhtiön hallitus on kokemukseni mukaan sellainen instanssi, jossa väärinkäytöksistä ei joudu vastuuseen. Missään muussa asemassa olevan henkilön tehtyä selvän rötöksen ei aleta äänestää siitä tekikö hän oikein. Väärä teko on väärä teko äänestyksistä riippumatta.

Asunto-osakeyhtiössä sen sijaan tarvitaan tietty ääntenenemmistö ylimääräisen kokouksen koolle kutsumiseen, jotta tapahtunutta voidaan edes käsitellä. Kun asia on esityslistalla ja puheenvuoron pitäjä vastaansanomattomasti osoittanut väärinkäytöksiä ja sääntöjen rikkomista tapahtuneen, niin mitä sen jälkeen tapahtuu? Äänestetään siitä, saako hallitus jatkossakin toimia näin! Tilanne on vastaava, kuin jos pankkiryöstön jälkeen äänestettäisiin ensinnäkin siitä, oliko pankin ryöstäminen ylipäänsä väärin ja toiseksi vielä erikseen siitä, saako syyllinen jatkossakin ryöstää pankkeja. Jos äänestyksen tulos on, ettei hallitus ole toiminut väärin, niin silloin se ei ole toiminut väärin, oli tilanne mikä hyvänsä ja sanoi laki mitä hyvänsä - ja piste.



Mikä ei ole kiusaamista


Kiusattua syyllistetään sellaisilla klisheillä kuin että "riitaan tarvitaan aina kaksi". Tässä sotketaan asioita. Kiusaaminen ja riitely ovat todellakin kaksi eri asiaa. Riitaan tarvitaan kaksi jotka haluavat riidellä,  mutta kiusaamiseen riittää yksi joka haluaa kiusaamista. Sama pätee epäsopuun.

On tehtävä selvä ero kiusaamisen ja molemminpuolisen riitelyn ja vihanpidon välillä. 

Kiusaajahan ei ikäpäivänä myönnä kiusaamista.

Ensimmäinen vaihe on, että kiusaaja joko kieltää että mitään ikävää olisi ikinä tapahtunut hänen ja kiusatun välillä, tai väittää että kiusattu itse asiassa kiusaakin häntä. Siinä vaiheessa, kun rähinää on niin paljon että ulkopuolisetkin huomaavat, että jotain outoa ja ikävää on tekeillä kahden ihmisen välillä, kiusaaja hyvin usein vetoaa klisheisiin kuten "riitaan tarvitaan aina kaksi" ja "kukaan ei riitele yksinään." Riitaan tosiaan tarvitaan kaksi, eikä riidellä voi yksinään. Mutta riitely ja kiiusaaminen ovat kaksi eri asiaa. Riitaan tarvitaan molempien panostusta, mutta kiusata voi yksinkin. 

 

Siinä vaiheessa, kun kiusaamisesta on kertynyt niin paljon näyttöä, ettei kiusaaja voi enää väittää ettei mitään olisi tapahtunut, kiusaaja keksii metodin nimeltä "sopu sijaa antaa". Ts. tällöin kiusaajien yleisesti käyttämä vastuusta livistämiskeino on väittää, että kyse on hänen ja kiusatun välisestä riidasta.  "Kyllähän tässä on tullut hölmöiltyä puolin ja toisin " kuulostaa sovinnonhaluiselta ja leppoisalta puheelta. Niin se onkin, jos molemmat osapuolet todella ovat vuoronperään kiusanneet toisiaan. Mutta jos kiusaaminen ja häirintä on ollut yksipuolista, "riitelystä" puhuminen on valheellista ja kieroa menettelyä.

Saman logiikan perusteella keskitysleirin SS-kiduttajalla oli pikku riita juutalaislapsen kanssa... siis pientä erimielisyyttä,  mutta eiköhän se siitä... Kerrankos Mengelellä on kinaa kymmenvuotiaiden koekaksostensa kanssa!

Kiusaamista ei  ole, jos taloyhtiön asukkaat ovat eri mieltä asioista eivätkä pääse sopuun. Se on erimielisyyttä. Se ei ole kiusaamista siinäkään tapauksessa, ettei kumpikaan osapuoli tosissaan edes yritä päästä sovintoratkaisuusn eikä ole valmis joustamaan millin verta. Sellainen on ehkä jääräpäisyyttä, joustamattomuutta, jyrkkyyttä, typeryyttä - mutta kiusaamista se ei ole. Ei silloinkaan, kun vain toinen kiistan osapuolista on jääräpäinen ja jyrkkä, toisen ollessa valmis neuvotteluihin ja kompromisseihin.

 Kiusaamista ei ole se, että kaksi ihmistä tahallaan härnää ja ärsyttää toisiaan aina tavatessaan. Jos nähdessäsi vihamiehesi pihalla ryntäät heti paikalle päästäksesi aloittamaan voimienmittelyn, et voi sanoa olevasi kiusattu. Jos mietit kuumeisesti, mistä asiasta voisit seuraavaksi aloittaa valituksen ja rähinän ja olet suorastaan pettynyt, kun vihollisesi onkin kanssasi samaa mieltä niin ettei riitaa saadakaan syntymään, et ole kiusattu. Et ole pelkästään Riitelijä vaan myös Valehtelija. Sekä teeskentelijä, jos - käyttäydyttyäsi itse lapsellisesti ja törkeästi - alat sääliä itseäsi ja uskotella että sinähän tässä olet se jota kiusataan.

Sääntö numero YKSI: ole rehellinen itsellesi. Haluatko rauhaa vai riitaa? Haluatko elää omassa kodissasi oman perheesi kanssa piittaamatta siitä mitä sinusta seinän takana ajatellaan? Vai nautitko yhteenotoista? Mietitkö kaiken aikaa keinoja joilla voisit nujertaa vastustajasi?

Jos haluat riitaa, tätä sivustoa ei ole kirjoitettu sinulle. Älä suotta kuluta täällä aikaasi. Etsi muuta luettavaa.

Sivusto on sinulle, JOS:

jos haluat rauhaa, jos toiveenasi on normaali kotielämä, jota eivät täytä jotkut niin triviaalit ja tyhjänpäiväiset asiat kuin naapurin mielipide sinusta, kiista lasten nurmikolla leikkimisestä, naapurin yh-äidin miesvieraat tai piha-aidan maalaus - silloin sivustoni on tarkoitettu sinulle. Jos päämääränäsi on elämä, jossa keskitytään elämiseen ja unohdetaan kokonaan ilmiö nimeltä asunto-osakeyhtiö, olet oikea henkilö lukemaan tätä.

Kerron jotain minkä kuuleminen tuskin ilahduttaa:

Jos olet joskus joutunut kiusaamisen kohteeksi - missä tahansa: koulussa, työpaikalla, parisuhteessa - niin todennäköisyys, että se toistuu sinun kohdallasi,  vain kasvaa. Se on jo yhden kerran jälkeen aika suuri.  Tiedän sekä kokemuksesta että intuitiivisesti että näin on. En osaa selittää miksi. Joku psykologi ehkä osaisi. Luultavasti psykologi myös vahvistaisi väitteeni paikkansapitävyyden. Kiusatuksi tuleminen ei ole kuin flunssa, jossa virusten hyökkäys antaa joksikin aikaa suojan uudelta hyökkäykseltä. Päinvastoin, kiusaamisen uhrivirus jää piilevänä sinuun ja aktivoituu pienimmästäkin ärsytyksestä.

Seuraava teoria on ikiomani eikä siis mikään tosiasia eikä virallinen tutkimustulos:

 Yritän itse keksiä selityksen sille että sama ihminen joutuu usein yhä uudelleen kiusatuksi.

Kiusattuna oleminen on niin traumaattinen kokemus, että se jättää uhrin sieluun pysyvän pelon kokemuksen uusiutumisesta.

Tämä pelko on valitettavasti kuin itsensätoteuttava ennustus konsanaan. Kun koko ajan pelkää tulevansa kohdelluksi julmasti, nöyryyttävästi ja epäoikeudenmukaisesti, muuttuu sen asian suhteen yliherkäksi.

Rupeaa ylireagoimaan. Saa mielettömät pultit jonkun töykeän taksikuskin käytöksestä, kadulla seuraansa tuputtavan kännikalan jutuista ja siitä ettei kauppa suostu ilman muuta korvaamaan myymäänsä rikkinäistä tavaraa. Ts. asioista jotka ovat aika normaaleja ja jokapäiväisiä pikkuharmeja ja joista normaali-ihminen ei ole moksiskaan. Tällainen normaali-ihminen, joka ei ole kokenut millaista on olla henkihieveriin pelolteltu ja systemaattisesti nöyryytetty, pitää ylireagoijaa aika pimahtaneena. Kiusattu on omasta käytöksestään samaa mieltä: ihan pipipäinenhän minä olen, kun vedän herneet nenään pikkuasisoista. Itsehalveksunta ei juuri oloa paranna.

Kiusaajilla on alikehittynyt empatiakyky, mutta he ovat erittäin tarkkavainuisia, kun pitää löytää ihminen jota on helppo kiusata. Entisessä elämässään aiemmin  kiusatuksi tullut on oiva uhri: hän reagoi heti. Kiusaaja riemastuu löytäessään kohteen johon hänen käytöksensä puree:  hei, tämähän toimii, tuosta kaveristahan näkyy kilometrin päähän että hän ahdistuu! Siinäpä oiva uhri, tuo kaveri ei kestä yhtään mitään.

Väkivaltaan sisältyy aina valhe, sanoi Solzenitsyn. Totta.

Väkivaltaan liittyy myös aina huono logiikka. Väkivaltainen ihminen on systemaattisen epäjohdonmukainen. Ensinnäkin hän puhuu yhtä ja tekee toista. Toiseksi hän keksii aina mielestään hyvät perustelut ja syyt omalle väkivaltaisuudelleen, muttei ikinä hyväksyisi samoja perusteluja itseensä kohdistuvalle väkivallalle. Jos hän itse joutuu väkivallan kohteeksi, väkivalta onkin yhtäkkiä ehdottomasti ja yksiselitteisesti väärin, eikä sitä sovi puolustella eikä selitellä mitenkään. Hän soveltaa itseensä eri sääntöjä kuin muihin. Sallii itselleen sellaista mitä ei salli muille.

Ketä kiusataan

Olen lukenut koulu- ja työpaikkakiusaamisesta kirjoitettuja analyysejä, joissa mm. koetetaan profiloida kiusatulle tyypillinen persoonallisuus. Sellainen on jo siinä mielessä arveluttavaa, että näin tehtäessä siirretään vastuu kiusatulle: mitäs olet sellainen ja sellainen, jos et olisi niin sinua ei kiusattaisi!

Hyvin usein väitetään, että arat, hiljaiset ja kiltit joutuvat muita helpommin kiusatuiksi. (Oma vikansa siis, vai mitä, kun ovat niin arkoja, eikös  olekin näin? Oppisivat pitämään puoliaan niin eivät joutuisi kiusatuiksi!)

Minä olen rohkea, sanavalmis, ulospäin suuntautunut enkä vähääkään ujo. (No niin juuri, mitäs olen koko ajan sanomassa mielipidettäni joka asiasta, on kai selvää että sellainen ihminen saa vihamiehiä, siis ihan oma syyni, eikö totta!!!)

Minä väitän, että ketä tahansa voidaan kiusata. Kiusaaja kyllä löytää kohteensa.

Minä jouduin taloyhtiössä kiusatuksi kahden ominaisuuteni takia: !) Olin eri mieltä kuin hallitus ja sanoin se suoraan. 2) Olen yksin elävä nainen.

Toukokuussa 2002, kun nurmikko taistelu alkoi, taloyhtiössä asui toinenkin perhe, joka vastusti pihaleikkien kieltämistä. Tämän perheen isä nosti asiasta isomman metelin kuin minä ikinä. Minä puhuin asiasta rauhallisesti, hän raivosi hallitusherroille. Minä olin kohtelias, hän riiteli asiasta humalassa. Saatuaan lapun jossa kiellettiin nurmikolla leikkiminen, tämä perheenisä odotti jokakeväisiä haravointitalkoita. Siellä hän sitten makkaranpaiston ja kaljottelun lomassa antoi tulla tuutin täydeltä: "Mikä helvetin lappu se oikein oli se jonka pistitte jakoon, mitä saatanan paskaa te oikein tiputtelette ihmisten postilaatikkoihin, väitättekö  ihan tosissanne ettei minun poikani saa potkia palloa pihalla! Sehän potkiin niin paljon kuin ikinä tahtoo, minä en teidän säännöistänne piittaa, soittakaa poliisi niin katsotaan tuleeko virkavalta paikalle sen takia että viisivuotias leikkii omalla pihallaan, helvetin idiootteja olettekin,  taulapäitä,pälvästejä...!!!"   Seuraavana aamuna hän meni nurmikolle pelaamaan palloa poikansa kanssa, eikä kumpikaan hallitusherroista (eikä hallitusrouvakaan)  uskaltanut sanoa mitään. Ikkunoista vain kurkistelivat.

Mutta häntä ei leimattu häiriköksi eikä rettelöitsijäksi. Kukaan ei ollut sitä mieltä että hän on vaikea ihminen. Touko ja Reijo eivät uskaltaneet sanao hänelle ollenkaan vastaan.

Miksi näin? Koska hän on mies.

Sen jälkeen, koko seuraavan kesän ajan, lapset sitten saivat leikkiä rauhassa.

Mutta kun koitti syksy, tämä perhe valitettavasti muutti pois, ja silloin tuli hallitukselta toinen lappu, jossa nurmikolla leikkiminen kiellettin entistä pontevammin. Kysyin mitä tämä oikein tarkoittaa: kesällähän se keväinen nurmikolla leikkimieskielto kumottiin, nurmikolla sai leikkiä, miksi tilanne nyt taas on muuttunut...?

Minulle tehtiin selväksi, että minun on paras pitää turpani kiinni ja totella ja että olen häirikkö ja rettelöitsijä ja vaikea luonne ja mielenvikainen ja psyykkisen  avun tarpeessa ja ties mitä.

Jotain toimintaohjeiden tapaista

 

Aloitan negaatioilla, koska olen suomalainen, ja suomalainen on synnynnäisen negatiivinen, se on meillä ihan rotuominaisuus.

Siis.

Tekemäni virheet, eli epäonnistumiseni itsesuojelun alalla; metodit jotka käytännössä vain lisäsivät häirintää - eli otapa lukijani opiksesi, äläkä sinä tee näin!

Mihin ei pidä langeta:


1. Provosoituminen


Erittäin inhimillistä ja ymmärrettävää, mutta hyödyttää vastapuolta.

Kun olet ensin hillinnyt itseäsi äärirajoille saakka ja saanut melkein vatsahaavan, ja  lopulta pinnasi palaa ja alat laukoa omia näkemyksiäsi ja huomaat että verbaalisesti päihität vastustajasi10-0 (minkä kyllä tiesit jo etukäteen, mutta on silti hauska huomata se käytännössä),niin luultavasti olet riemuissasi. Luulet että tällä tavoin pidät puolesi.

Erehdys!

Ensinnäkin kiusaajasi on vain mielissään kun pääsi päämääräänsä eli sai sinut hiiltymään. Toiseksi annoit kiusaajallesi todisteet siitä, miten kaamea ihminen olet: nyt hän sai syyn kulkea ympäriinsä kertomassa kaikille miten sinä huusit hänelle - ja siinäpä peruste jatkaa kiusamistasi, koska eihän laisesi pirullinen ihminen muuta ansaitsekaan. Kolmanneksi, jos päihitit hänet verbaalisesti liian hyvin, saatat olla fyysisessä vaarassa. Tuon lajin ihmisethän eivät siedä tappiolle jäämistä. heidän on pakko tuntea itsensä voittajiksi. Jos he eivät voita väittelyä, he haluavat tapella ehkä ihan oikeasti: "nyt saatana pidät sen turpasi kiinni tai lyön sinulta silmän mustaksi!"

Väliepisodi. Eli esimerkki äskeisestä:

Yksi henkisen väkivallan muoto: fyysisellä väkivallalla uhkaaminen

Seuraavan tapauksen tarkka ajankohta selviää hallituksen etukäteen jakamasta kutsusta saapua lumenpudotustalkoisiin. Talkoot ilmoitettiin 27.1.2003 päivätyssä kirjeessä pidettäväksi la 8.2.2003 alkaen klo 10.

Näissä talkoissa Touko uhkasi minua turpaan lyönnillä ja katolta alas heittämisellä, kun päihitin hänet sanallisesti. 

Lumenluontitalkoiden yhteydessä hän aloitti tavanomaisen suunsoittonsa ja yllätyksekseen saikin minusta lievästi sanoen ylivoimaisen vastustajan. Hän piti monologiaan puolisen tuntia minun ollessa hiljaa, ja lopulta menetin malttini, aukaisin sanaisen arkkuni ja selätin hänet parilla lauseella. Kun hän ei enää keksinut vastattavaa, hän ystävällisesti varoitti minua, että jos jatkan sanan säilän käyttämistä, hän on pakotettu työntämään minut katolta alas.

Olin ainoana naisena kiivennyt katolle lumenpudotustalkoisiin. Minulla on melkoinen korkean paikan kammo, mutta olin kyllästynyt kuulemaan syyllistämistä siitä miten meiltä ei koskaan kukaan osallistunut lumen pudotukseen.  No, Kristian oli alle kymmenvuotias ja Kostja oli jo muuttanut pois; ei siis ollut muita vaihtoehtoja kuin minä. Niinpä kuljetin kolan selässäni kuin repun ja kiipesin tikapuita ylös.

Sinne kannatti mennäkin, kun seurasi niin mahtavia elämyksiä.

Touko oli siellä lykkimässä lunta, ja nähdessään minut alkoi taas soittaa suutaan lasten pihaleikeistä ja uhkaili minua mm. häädöllä, jos vielä jatkan entiseen malliin (eli en puutu lasten leikkeihin enkä aja heitä pois, enkä ollenaan kiusaannu siitä että naapuritaloyhtiön lapset tulevat tontillemme). Touko sanoi: hallitus pyrkii siihen että sinut saadaan ulos tästä taloyhtiöstä.

Kysyin mitä perusteita hallitukselle siihen on. Syyksi riitti kuulemma se että olen niin vittumainen akka ja kaikki vihaavat minua. Yritin keskustella asiallisesti lasten leikeistä ja vedota asiasta juristin kanssa käymiini keksusteluihin. Eihän  se äijä antanut minun sanoa lausettani edes loppuun vaan esitti analyysia mielenterveydestäni ja että olen päästäni pipi, selvästi minulla on skitsofrenia. 

Kysyin että anteeksi mikä minulla on, sanopa uudestaan kun en oikein kuullut. Äijä vaikeni.

Tivasin: "No, mikä pidättelee, sano nyt se sana tässä todistajien läsnäollessa, se taisi olla jokin S-kirjaimella alkava sana; mikä minulla siis olikaan?"

Touko sanoi: "Se sana taisi olla satiainen."

Minä siihen: "Millähän alueella ne sinun ongelmasi mahtavat olle kun sanot tuollaisia ventovieraalle naiselle?"

Touko: "Höh... No...  no no... Entä itse... Millä alueella ne sun ongelmas on..."

Vastasin: "Sen voin kertoa ihan tarkkaan. Tällä hetkellä minun suurimmat ja ainoat todelliset ongelmani sijaitsevat juuri sen paikan alla missä nyt seitotaan. Tässä menee raja" (osoitin sitä kohtaa, missä oli minun ja heidän asuntonsa välinen seinä.) Tämän katon alla, juuri tämän kohdan alla ovat minun ongelmani."

Ukko menetti malttinsa ja alkoi huutaa. Hän karjui heittävänsä minut katolta alas ellen ymmärrä pitää suutani kiinni. Lisäksi hän kehotti minua valmistautumaan siihen, etä jos joskus kävelemme pimeällä kadulla vastakkain, hän vetää minua turpaan. vastasin että tuo on laiton uhkaus, tämähän alkaa olla poliisiasia.

Sanoin lähellä olevalle kahdelle miehelle, että te varmaan kuulitte mitä Touko äsken sanoi ja voitte todistaa. Toinen, minulle ennestään tuntematon mies, ilmeisesti joku vuokralainen, kääntyi äkkiä selin ja alkoi vauhdikkaasti pudottaa lunta teeskennellen ettei kuullut; siinä oli varmaan taas yksi niitä "kilttejä" ihmisiä jotka eivät halua riidella, kun ovat niin uskomattoman laupiaita, rauhantahtoisia, lempeitä  ja hyviä... Kävelevät äkkiä ohi jos jota kuta kaupungilla ryöstetään, eivät halua sekaantua... Kun ovat niin ylenmäärin KILTTEJÄ!  Kaipa se on tulkittava niin, että ne jotka puolustavat mummoa kun tältä viedään käsilaukkua, tekevät sen vain siksi että ovat riidanhaluisia ja ilkeitä eivätkä sellaisia joviaaleja mukavia heppuja kuin tämä lumenpudottaja. Mahlaketo oli myös paikalla. Hän vaihtoi Toukon kanssa merkitsevän katseen ja sanoi sitten pirullisesti nauraen, että "voi voi kun nyt taisikin käydä niin ikävästi että en kuullut yhtään mitään...."

Kaksi vuotta myöhemmin Mamselli kertoi kuunnelleensa tuon keskustelun avoimen ikkunan kauttaa ja oli sitä mieltä että sain mitä ansaitsin, koska olin ärsyttänyt hänen kullannnuppu-ukkoaan.  Mamselli lisäsi, että jos vielä yhdenkin kerran väitän Toukolle vastaan niin hän soittaa poliisit. Jeparit varmaan tulisivatkin pillit soiden apuun, kun kuulisivat että 166-senttinen nainen uhkaa 180-senttistä miestä väittämällä tälle vastaan! Kyllä siinä pankkiryöstön estäminen jäisi kakkoseksi: viranomaiset sanoisivat että "sori pankkineiti, mutta ei nyt ehditä pelastaa sinun ja asiakkaiden henkeä, kun tuolla Vesslagatanin pihalla hallituksen jäsenelle väitetään vastaan, toivotaan ettei se pommimies ehdi räjäyttää sitä koslaa sillä aikaa kun pidätämme Paha-Idan; asiathan on pantava tärkeysjärjestykseen". Saisin käsiraudat ja minut vietäisiin piipaa-autolla  kolmeksi vuodeksi vankilaan. Mitäs menen loukkaamaan Mamsellin kultapoikaa!

Siis: sanallinen taisto ei auta. Ja nyt takaisin osioon "Jonkinlaista neuvontapaista".

Takaisin rähjääminen ei siis hyödytä mitään. Jos kuitenkin lankeat siihen, älä ala ruoskia itseäsi sen vuoksi. Reagointisi on ymmärrettävää. Totea asia, ja sitten ole itsellesi lempeä.

Oliko se La Rochefoucauld 1600-luvun Ranskasta, joka sanoi jotenkin näin: "Sontakärpänen voi pörrätäjalorotuisen hevosen ympärillä ja saada sen raivostumaan ja pois tolaltaan. Mutta toinen on edelleen sontakärpänen ja toinen jalorotuinen hevonen." 

Sinähän olit vain rotuhevonen, joka hermostui, kun sontakärpänen tarpeeksi kauan pörräsi ympärilläsi. Ensi kerralla onnistut paremmin.

Mikä ei myöskään auta:

2. Yritys keskustella asiallisesti

Ettäkö miksi ei.

Tässä syy:

vanhenet joka tapauksessa iän myötä, mutta miksi tieten tahtoen yrittäisit jouduttaa hiustesi harmaantumista? Kyllä ne harmaantuvat aikanaan, ole huoleti. Luonto  lahjoittaa sinulle ne paljon puhutut hopeahapset.

Olet  tekemisissä ihmisten kanssa. jotka eivät ole löytäneet sisäistä aikuistaan. Älä siis yritä vaikuttaa heihin vetoamalla tosiasioihin, hyötynäkökohtiin, yhteiseen hyvään, tai heidän järkeensä, oikeudentajuunsa, moraaliinsa,suhteellisuudentajuunsa tai huumorintajuunsa. On turhaa ja turhauttavaa koettaa vedota sellaisiin ominaisuuksin toisessa, joita tällä ei ensinkään ole. Älä laske sen varaan, että heidän alitajunnassaan lymyilisi täysikasvuisuuden siemen.

Aikuisten kanssa käytettävät vaikuttamiskeinot ovat mm. järkevä keskustelu, asiallinen argumentointi, toisen osapuolen kunnioittava ja aito kuunteleminen.


Unohda kaikki tuollainen, kun olet tekemisissä kiusaajan kanssa.

 

Valitettavasti huonosti käyttäytyviin uhmaikäisiin lapsiin tehoaa vain uhkaus, kiristys ja lahjonta. Mikäli ko. uhmaikäiset ovat yli kolmikymppisiä, sinun ei ole tarvis kunnioittaa heidän olematonta viattomuuttaan.

Mitkä muut ilmiöt tai ominaisuudet estävät sinua  tulemasta kuulluksi?

Ensinnäkin, et saa olla nainen. Et varsinkaan ilman miestä asuva nainen. Muutu 190-senttiseksi painonnostoa harrastavaksi mieheksi, joka on ammatiltaan poliisi tai armeijan kapiainen. Jos olet nainen, hanki tällainen mies poikaystäväksi.

Lapsethan ovat ihania ja hurmaavia otuksia, mutta ainoastaan alaikäiset lapset. Yli kolmikymppiset uhma- tai murrosikäiset lapset ovat aika toivotonta porukkaa.

Heihin tepsii pelottelu ja nonsoleeraaminen.

Pelottelu ei onnistu, ellet sinä onnistu muuttumaan 190-senttiseksi painonnostajaksi. Tai sitten sinulla on oltava poikkeuksellista karismaa ja auktoriteettia - mutta jos sinulla on, et luultavasti joudu alunperinkään kiusatuksi.

Siispä ota aseeksi nonsoleeraaminen.

Narsisti tahtoo että hänet huomataan. Hän tahtoo tehdä vaikutuksen, säväyttää, vavahduttaa. Hän tahtoo olla dramaattinen, vaikuttava, yksi ylitse muiden.

Narsistit eivät vihaa mitään niin paljon kuin huomiotta jäämistä. Narsisti elää huomiosta. Hän on tuhat kertaa mieluummin inhottu, vihattu ja halveksittu kuin henkilö jota ei huomata.

Pahinta mitä voit hänelle tehdä on se että et reagoi. Loukkaavinta mitä voit hänelle sanoa ei suinkaan ole, että hän on ilkeä, tyhmä ja ruma. Pahinta hänelle on kuulla olevansa  tylsä, mielenkiinnoton, tavanomainen. Ilmaise siis selvästi, että sinua ei kiinnosta jutella hänen kanssaan, hän ikävystyttää sinua, haukottelet leukasi sijoiltaan hänen seurassaan. Nimenomaan niin päin että et ole loukattu, vihainen, häväisty ja valmis taistoon, vaan tympiintynyt, epäkiinnostunut, sinua vain kyllästyttää. Hän on kauhuissaan jos annat ymmärtää ettet muista kuka hän edes on. Siispä: "unohda" hänen nimensä tai muista se tahallasi väärin. Sanoa Taunoa Raunoksi, ja seuraavalla kerralla Peraksi. Kun hän tuohtuneena oikaisee sinua, älä kauhistuneena pyytele anteeksi vaan vastaa huolettomasti että "ai jaa, niinkö se olikin, aivan aivan, enpä jaksa muistaa kaikkien vieraitten ihmisten nimiä, on noita puolituttuja niin paljon".

Narsistille on tyypillistä ettei hänellä ole mielikuvitusta. Hän luulee että kaikki ihmiset ovat samanlaisia kuin hän,  kokevat ja reagoivat kuten hän. Niinpä hän uskoo että sinullekin on hirveä kokemus huomata ettei hän ole sinusta kiinnostunut. Vaikka asiahan on päinvastoin: juuri se on sinulle unelmatilanne, että saat olla mokomalta häiriköltä rauhassa, että hän kohtelee sinua kuin pelkkää ilmaa.

Yksi keino saada olla rauhassa on siis jotenkin antaa ymmärtää, että sinusta on aivan kauheaa jos sinua ei puhutella eikä edes tervehditä. Jos sinulla käy säkä, nuo hölmöt ottavat sellasen puheen todesta ja alkavat työkseen "loukata" sinua systemaattisella boikotoinnilla.

Minulle on todella Luoja lykky, että Ovikelloneito uskoo kiusaavansa minua sillä ettei tervehdi pihalla. Antaapa luulla vain!  Eipä tarvitse tuhlata aikaansa kommunikointiin hänen kanssaan.

Minulle on kuluneen kevään aikana käynyt niin onnellisesti, että hallituksen jäsenet ovat todella alkaneet boikotoida minua. Kävelevät pihalla kohdatessa ohitseni  vahingoniloinen ilme kasvoillaan. Pitäisiköhän minun heidän mielikseen koettaa näyttää surkealta ja nolaltulta, kun en saa vastausta tervehdykseeni? Ehkä kannattaisi, koska reagoimalla tavalla, jota he toivovat ja odottavat, ehkä saan takeet siitä että tämä autuus eli boikotoituna oleminen jatkuu.

On olemassa ihmisiä, joiden epäsuosio on merkki siitä, etten ole aivan läpimätä vaan minussa on jotain hyvääkin. Jos joskus maailmassa käy niin, että Mahlaketo, Mäntti, Niskapoimu ja Ovikello alkavat pitää minusta, minulla on totisesti syytä mennä itseeni, katsoa peiliin, aloittaa vakava itsetutkiskelu ja katumusharjoitukset, repäistä vaatteni, tiputtaa vanhatestamentilliseen tapaan tuhkaa päälleni ja koettaa muuttua. Minussa on varmasti paljon korjattavaa, jos tuollaiset tyypit tyykkäävät! 

Sitä vaaraa ei kuitenkaan tunnu olevan. He vihaavat, paitsi minua, myös kaikkia vieraitani, poikiani ja miesystävääni. Hyvä niin. Näidenkään henkilöiden ei siis tarvitse olla kovin huolissaan omasta itsestään.

Ah mikä rauha! Mikä onni saada itse valita seuransa! Mikä ilo ettei tarvitse olla sosiaalinen, ts. ei tarvitse  ikävystyä  hengiltä joutuessaan kuuntelemaan loputonta höpötystä säästä, makaronilaatikkoresepteistä ja julkkisten seksiseikkailuista. Noiden juttujen kertojat kun eivät tajua ettei kaikkia kiinnosta...

Mikä (boikotoinnin lisäksi) myös auttaa suojautumaan häiriköitä vastaan, jos sinulla on seuraavassa esitettyyn tarvittavat edellytykset:

Tämähän on laitonta, joten tätä en voi suositella syyllistymättä rikokseen yllyttämiseen. En siis yllytä, en kehota tekemään näin. Sanon vain että jos tämä ei olisi laitonta...jos ja jos...niin kyllä se oikeastaan toimisi...ja toimiihan se...mutta kun niin ei saa tehdä....

Siis mikä toimisi? Tietenkin tuo Toukon konsti, eli se että annat ymmärtää että jos ei meininki muutu, niin täältä kyllä löytyy kättä pitempää. Metodi kyllä vaatii sinulta tiettyjä asioita: olet ensinnäkin ehdottomasti mieshenkilö, sekä joko huomattavan suurikokoinen tai harrastat karatea, tai olet sellaisessa ammatissa kuin vartija, portsari tai poliisi.  Aikanaan vastustin väkivaltaa kaikissa tilanteissa ja  intin että kyllä rauhallisella keskustellulla täytyy saada tuloksia aikaan. Ensimmäinen aviomieheni, Kostjan isä, jolla oli näistä asioista enemmän elämänkokemusta, vastasi että "täytyy ja täytyy, täytyypä tietysti, mutta kun tosiasia on että on olemassa ihmislaji jolle mikään puhe ei mene perille, he eivät ymmärrä asioita kuin takapuolen kautta". Siis on ihmisiä joihin tepsii vain kunnon selkäsauna, ei mikään muu.

 

Tapaus Vesslagatan ja miksi juuri minä

Se, että Mahlaketo alkoi pitää minua vihamiehenään, ei alunperin johtunut mistään ominaisuudestani. Ei hän alunperin minua inhonnut, liekö ollut minusta mitään mieltä. Jouduin Mahlakedon hampaisiin vain siksi että avoimesti vastustin lasten pihaleikkien ja pallopelin kieltämistä. Se, että hän uskalsi käydä kimppuuni, johtui siitä että olen ilman miestä elävä nainen.

Mamsellin laita oli toisin. Hän hyväksyi minut täysin niin kauan kuin asuin avoliitossa, mutta kun olin eronnut avomiehestäni, Mamselli jotenkin loukkaantui erostani ja suhtautui minuun aiempaa nyreämmin.

Luultavasti syynä oli se jo muinoin tekemäni havainto, että luonteeltaan kateelliset ja pelkurimaiset naiset, jotka elävät onnettomassa liitossa,  ottavat muiden naisten erot usein henkilökohtaisena loukkauksena. He ovat tyytymättömiä omaan parisuhteeseensa, mutta rahkeet eivät riitä niin radikaaliin elämänmuutokseen kuin ero on. Sen sijaan että he miettisivät, mikä oikeasti pakottaa heitä elämään vajaata ja kurjaa elämää ja estää yrittämästä muutosta parempaan, he kokevat muiden erot uhkana omalle turvallisuuden-  ja kunniallisuuden tunnolleen. Epätyydyttävässä liitossa eläminen selittyy mm. haluttomuudella tehdä muutoksia, tuntematonta kohtaan tunnettuna pelkona, sosiaalisilla syillä (asianomainen uskoo että eronneen status on matalampi kuin parisuhteessa elävän) ja mukavuudenhalulla. Kun kuka tahansa ulkopuolinen näkee, että nuo kaksi ovat onnettomia yhdessä, ja naisella itselläänkin on kaiken aikaa paha olo mutta hän ei vain saa tehdyksi kertakaikkista elämänmuutosta - silloin hän lohduttautuu sillä että yhdessä pysyminen on moraalinen ratkaisu. Siis uskottelee että  ero on sinänsä jollain lailla moraaliton teko. Minulla on kurjaa, puolisollani on kurjaa ja lapsillakin on kurjaa, mutta olenpa sentään hyveellinen ihminen!

Erohan on moraaliton teko. On hienoa pysyä onnettomassa liitossa. Kun on yhteen menty niin siinä on sitten kanssa pysyttävä, vaikka sydän märkänisi. Avioliitto oli ehkä virhe, mutta sellainen virhe jonka korjaaminen on rumaa ja väärin. Minulla on kurjaa yhdessä mieheni kanssa, mutta minä olen sentään kunnon ihminen enkä yritäkään tulla onnellisemmaksi. En minä ukkoani rakasta, en ole rakastanut kymmeneen vuoteen, inhoamme ja halveksimme toisiamme emmekä viihdy yhdessä edes yhtä viikonloppua. Viimeiset 12 vuotta on nukuttu eri huoneissa, aamukahvilla tuskin  vaihdetaan sanan sanaa. Mutta me olemme kunnon ihmisiä, me emme eroa!!! Suututtaa nähdä miten iloinen naapurin emäntä on eronsa jälkeen. Ei häpeä yhtään, on ostanut uusia vaatteita ja uusia huonekaluja, matkustelee, harrastaa, tapaa ystäviä, suorastaan hehkuu hyvinvointia. Lapsetkin pärjäävät koulussa ja ovat sietämättömän hyvin käyttäytyviä, kauniita ja lahjakkaita. Eronnut nainen, siis huono ihminen, ja selvästi onnellisempi kuin minä!

Kun nurmikkotaistelu alkoi, Mamselli oli siis jo valmiiksi hieman nyreissään minulle, vaikka tulimme siihen asti ihan mukavasti toimeen. En ollut hänestä sitä ennen juuri mitään mieltä. Hänen poikansa oli Kristianin kaveri ja usein heillä kylässä, samoin Matti meillä. Mamselli oli mielestäni aika tavanomainen ja hiukan tylsä ihminen, hiukan tyhmä ja tylsä, ei sellainen ihminen jonka kanssa olisi halunnut lähteä kaljalle tai edes juonut kahvia terassilla. Mutta en ajatellut että hän on ilkeä tai vaaralllinen.

Vihollisuudet alkoivat, kun hän koki miespolonsa tarvitsevan vaimon suojelusta pahaa naapurin yh-äitiä vastaan. Yksin ei miesraukka voinut minulle pärjätä. Mamsellin yhtäkkinen silmitön raivo ja viha oli sitä luokkaa, että tajusin hänen täytyneen jo ennestään jollain lailla vihata ja kadehtia minua.

Pikkuhiljaa, vuosien aikana, olen muuttunut Mahlakedon silmissä kaikin tavoin sietämättömäksi. Siis minusta on tullut ihmisenä sinänsä ällöttävä, eikä ole kyse vain siitä että minulla on väärät mielipiteet (eli eri mielipiteet kuin hänellä).

Olen itsekseni miettinyt miksi olen nin raivostuttava, vaikka elän ihan rauhallisesti enkä totisesta häiritse täällä ketään. En ole näiden 21 vuoden aikana järjestänyt yksiäkään öisiä bileitä, en metelöi, en soita musiikkia kovalla, meillä ei ryypätä aikä ärhennellä, olen aina maksanut yhtiövuokrani ja muut maksuni ajallaan.

Näppituntumalta tulee mieleen asioita jotka ilmeisesti ärsyttävät.

Raivostuttavia piirteitäni, ominaisuuksia sekä sietämättömiä tosiasioita (väärien mielipiteiden lisäksi):

- Asun toisessa taloyhtiön suurimmista asunnoista. Toisessa yhtä suuressa asuu Toukon perhe, mutta heitä asuu siinä neljä henkeä, minä asun Kristianin kanssa kahdestaan. Meillä on henkeä kohti siis kaksi kertaa niin paljon neliöitä kuin heillä. Ja minä olen sentään yksinhuoltaja, eli perheessämme vain yksi ansaitsee.

- Teen julkista työtä, minut tunnetaan kaupungissa ja minusta on vähän väliä juttuja paikallisessa sanomalehdessä. Sekös korpee!

- Olen nätti ja nuoren näköinen. Joku taloyhtiön herroista on luultavasti sanonut sen ääneen vaimonsa kuullen. Nuo hallitustyypit ovat hemmetin rumia. En koskisi yhteenkään taloyhtiön äijistä tikullakaan, ja he tietävät sen. Mamselli itse pullataikinakasvoineen, niskamakkaroineen, tihrusilmineen ja porsaannenineen ei ole mikään kaunotar. (Tuo oli todella ilkeästi sanottu, mutta eihän hän tätä tekstiä koskaan tule näkemään.)  

- Olen lähes aina iloinen ja hyväntuulinen. Mamselli Hapannaama ei hymyile juuri koskaan. Olemuksestani näkyy että voin hyvin.

- Olen enimmäkseen omissa oloissani, elän hissukseen ja ääntä pitämättä. Normaalisti meiltä ei kuulu hisaustakaan. Enkä juuri ole kiinnostunut kommunikoinnista muiden talon asukkaiden kanssa.

- Olen verbaalisesti lahjakkaampi kuin koko hallitus yhteensä; he eivät voi ollenkaan keskustella kanssani, koska en ikinä jää sanattomaksi. Olen myös heitä älykkäämpi - mikä heidän älyllisen tasonsa huomioon ottaen ei kylläkään ole vaikeaa... 

- He kantavat minulle kaunaa siitä, että jokaisen kinan yhteydessä on käynyt jossain vaiheessa ilmi, että minä olinkin koko ajan  ollut juridisesti ja/tai asiallisesti oikeassa. Sitä en saa anteeksi.  He eivät voi antaa periksi ennen kuin ovat ainakin yhden kerran saaneet minusta selkävoiton. Heillehän tämä on ollut valtataistelua, arvovaltakysymys. Minulle sen sijaan ei. Minä en ole taistellut arvovallasta vaan kulloinkin pohdinnan alla olevasta asiasta.

Arvovallastaan kiinni pitäminen on ylipäänsä aivan naurettavaa. Mitä se sellainen "arvovalta" edes on? Mihin sitä muka tarvitaan? Miksi minun pitäisi saada kunnioitusta ihmisiltä, joita en itse kunnioita? Eikö sellaisten ihmisten kunnioitus, ihailu ja arvostus ole merkityksetöntä? 

"Arvovalta" on sana, jossa yhdyssanan ensimmäinen sana - "arvo" - on silkkaa valhetta ja pötyä. Arvovallalla ei ole mitään tekemistä arvojen, arvokkuuden eikä arvostamisen kanssa - yhtä vähän kuin kunniamurhilla on tekemistä kunniallisuuden kanssa. Jälkimmäinen sana "valta" kertoo mistä siinä on kysymys: vallasta, vallasta ja vallasta. Sekä loukatusta turhamaisuudesta, mikä puolestaan on mahdollisimman epäarvokas ilmiö.

Kiusaajien ansiot

Pitää osata ajatella positiivisesti ja muistaa sekin, että kiusaajasi säästävät sinun vaivojasi.

On kaksi asiaa jotka he tekevät puolestasi niin ettei sinun tarvitse vaivautua.

Ensinnäkin, ihmisellä joka saa suurimman tyydytyksensä toisten mielipahasta ja joka ei pysty tuntemaan myötätuntoa muita ihmisiä kohtaan, tuntee sitäkin suurempaa, aidompaa ja voimakkaampaa sympatiaa ja empatiaa itseään kohtaan. Jos hän ei saa tahtoaan läpi ja varsinkin jos häntä moititaan siitä mitä hän on tehnyt, hän säälii itseään  pohjattomasti. 

Siispä, kun näet,  että hänellä menee huonosti, sinun ei tarvitse sääliä häntä. Hänhän tekee sen itse. Hän on siinä hommassa niin ahkera ja aikaansaapa, että jos hän samalla energialla ryhtyisi kaikkeen muuhun, niin hän olisi elämässään saanut aikaan jo vaikka mitä: tehnyt väitöskirjan, rakentanut talon, juossut maratonin.

Toinen asia jonka hän tekee puolestasi, on sinun haukkumisesi ja syyttämisesi. Siinäkin hän on uskomattoman uuttera, aivan väsymätön. Älä siis suotta syyttele ja moiti itseäsi, kyllä se homma hoituu ilman sinun panostasikin. 

Kun sinun ei tarvitse tuhlata aikaa niin tylsiin asioihin kuin itsesi haukkumiseen ja kiusaajasi säälimiseen, sinulla jää aikaa paljon mielenkiintoisemmille asioille.

Se on kiusaajasi ansio.

 

©2017 Taloyhtiössä tapahtuu - suntuubi.com