taloyhtiösivut asukkaan oikeudet vallankäyttö taloyhtiössä eettinen isännöinti asunto-osakeyhtiölaki
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

1. NURMIKKOTAISTELU, toukokuusta 2002 syksyyn 2003 (selostus kesken)

Niin, sehän alkoi toukokuussa 2002. 

Ovikelloni soi, ja oven takana seisoi naapuritaloyhtiössä asuva ystäväni "Teija" (lainausmerkit, koska nimi on jälleen kerran muutettu). Hän kysyi, olenko kieltänyt lähiympäristön lapsia leikkimästä konkkaa. Ällistyneenä kielsin: mitä ihmettä, miksi tekisin sellaista, mistä on kysymys.

Teija kertoi että hänen silloin 12-vuotias poikansa "Jari" (jonka oikea nimi siis ei ole Jari) oli ollut parin muun samanikäisen tytön kanssa leikkimässä konkkaa taloyhtiömme parkkipaikan reunamilla, mutta piha-alueella eikä parkkipaikalla autojen seassa. Yhtäkkiä armas naapurini, taloyhtiömme hallituksen jäsen "Touko Mäntti" oli tullut vihaisena paikalle, käskenyt heti lopettamaan leikkimisen ja sanonut ettei täällä saa enää tämän jälkeen leikkiä konkkaa, se on vastedes kiellettyä.

Lapset olivat kysyneet että miten niin,  kuka on kieltänyt ja milloin. Touko-setä käski penikoita pitämään suunsa kiinni ja tekemään niin kuin aikuiset käskevät. Koska niin hänkin oli kuulema joutunut lapsena tekemään ja se oli ollut ihan kamalaa, koko lapsuus oli mennyt pilalle sen takia, eikä ollut mitään syytä miksi näillä nykyajan mukuloilla pitäisi olla sen hauskempaa. Ja tästä konkkaleikistä on tullut VALITUKSIA, JOKU AIKUINEN on sanonut että siitä tulee meteliä ja se häiritsee.

Lasten konkkapuu, jolla käydään huutamassa "Mari konkassa" ja "Kaikki pelastettu" jne. sijaitsi aivan minun piha-aitani alla. Teija ajatteli että voi hyvänen aika, valittajan on pakko olla "Ida" (ei ole oikea nimeni) koska Idan pihaanhan nuo leikin aikana heläytetyt hihkaisut ensimmäisenä kuuluvat; nyt on "Rämeshlossin" ( ei ole sukunimeni) rouva mennyt päästään sekaisin.

Sanoin Teijalle että en missään tapauksessa ole valittanut lasten pihaleikeistä, miksi ihmeessä tekisin niin, miten ne voivat ketään häiritä, onhan myös minun oma 9-vuotias poikani "Kristian" (ja nyt jo arvaatte että aion sanoa: se ei ole hänen nimensä!)joskus siellä  muiden mukana leikkimässä. Arvelimme että kaipa kyseessä on joku tyhmä väärinkäsitys, joka kyllä rauhallisella keskustelulla selviää, ja kaikki kääntyy hyväksi jälleen. Iida ja Teija päättivät mennä tapaamaan Toukoa, ja lupasin tulla mukaan, koska asuin samassa taloyhtiössä kuin Touko.

Meitä oli iso joukko menossa soittamaan seinänaapurini ovikelloa: Teija, Jari, kaimani "Iida" ja Iidan kaksotytöt "Elsa" ja "Esteri" (nyt en enää jaksa toistaa että nuo nimet eivät oikeasti ole...jne,), kaikki  naapuritaloyhtiöstä, sekä Kristian ja minä omasta Vesslagatanistamme.

En aavistanut mitä aloitin ja mihin itseni saatoin, kun viattomana, innokkaana ja naiivin positiivisella mielellä painoin ovisummeria: plim plom.

Yhdellä oikean käden etusormen pikku liikkeellä käynnistin jo kuusi vuotta jatkuneen sodan.


Oven avasi "Mamselli Niskapoimu". Kysyimme onko Touko Mäntti paikalla. Mamsellille tuli heti vihainen ilme: "Mistä on kysymys?"


Kerroimme että kyseessä on varmaan jokin väärinkäsitys, mutta lapset väittävät Toukon sanoneen jotain niin hullua kuin etteivät he saa enää leikkiä konkkaa ja ajattelimme tulla juttelemaan asiasta.


 Mamselli sanoi ettei siinä ole mitään juttelemista, Touko saa määrätä sellaiset asiat. Konkkaleikistä on tullut valituksia, siitä tulee meteliä, lapset juoksentelevat ympäri taloa ja sellainen häiritsee, nurmikko menee pilalle. Hän ei kyllä kutsu Toukoa tänne häirittäväksi, Touko on tuolla olohuoneessa väsyneenä lepäämässä ja saa ollakin, Touko kyllä tietää mitä tekee, hän on hieno mies ja hoitaa taloyhtiön asioita, ja mitä sinä Ida olet ikinä tehnyt tämän taloyhtiön hyväksi, mitä tänne tulet häiritsemään ja määräilemään...

Mamselli siis halusi suojella miespoloaan pahaa naislaumaa vastaan. Mutta miespolo olikin niin rohkea että tuli itse oma-alotteisesti ovelle ja sanoi kuulleensa meidän tyhjänpäiväiset valituksemme.

Touko suomensi meille mikä on homman nimi:

Hallitus on käsitellyt kokouksessaan tätä isoa ongelmaa että lapset leikkivät pihalla aamusta iltaan, sen on nyt loputtava, nurmikko menee pilalle... Hallitus on päättänyt että taloyhtiön alueella ei saa leikkiä konkkaa.

Me siihen, että mistä kohtaa se nurmi muka on pilalle mennyt, hyvinhän se voi ja vihertää.

"Kyllä se ennen pitkää menee kun siinä juostaan, ja valituksia on tullut."

Kysyimme kuka on valittanut.

"Sillä ei ole merkitystä kuka on valittanut, mutta valitettu on."

Yritimme ällistyneinä sanoa, että eihän lasten leikkejä voi kieltää, ja leikkiväthän siellä teidänkin lapsenne ("Mervi" 11v. ja "Matti" 8v.).

Nyt Mamselli hermostui oikein kunnolla ja alkoi paasata:

Kielto koskee yhtä lailla heidänkin lapsiaan. He ovat sanoneet omille lapsilleen että nurmikolla ei leikitä eikä varsinkaan konkkaa, se häiritsee talon asukkaita ja nurmikko menee pilalle. Niin pitäisi kaikkien vanhempien sanoa lapsilleen. Mutta kun ihmiset antavat kakaroittensa tehdä ihan mitä vain, kohta varmaan istutuksetkin revitään, hirveä huuto ja meteli kuuluu kun kaikki kaupungin lapset tulevat juuri tänne, he sentään kasvattavat lapsiaan, mutta sinulla Ida on varmaan sellainen periaate ettei lapsille tarvitse rajoja laittaa ollenkaan, ei sitä kiljumista jaksa. Nurmikolle ei mennä leikkimään, leikkiköön muualla.

Kysyimme että missä muualla. Koko piha-aluehan on nurmettu: jos lapsia kielletään leikkimästä nurmikolla niin silloinhan he eivät voi olla pihalla ollenkaan.

"No tuossa on urheilukenttä vieressä, menkööt sinne!"

Urheilukenttää ei hoideta, se on pelkkää soraa ja täynnä lasinsiruja. On aika ymmärrettävää että lapset viihtyvät paremmin nurmella omalla pihalla.

Touko alkoi selittää, ettei hänkään saanut lapsena koskaan mennä nurmikolle kävelemään, ja kurjaa oli ollut, hänet ajettiin kaikkialta pois, nurmikolle ei menty ja se oli ihan oikein, hänet on pidetty sentään kurissa, nykyään lasten annetaan elää kuin pellossa.



Se oli se tapaaminen.

En muista miten keskustelu päätyi, mutta lopputulos oli, ettei asiassa ole mitään neuvottelemisen varaa: hallitus kieltää konkkaleikin, ja piste.

Yritimme sitten selvittää, kuka tai ketkä olivat ne jotka olivat valittaneet lasten leikeistä.

Taloyhtiö koostuu kahdesta vastakkaisesta rivitalosta, joiden välissä on isohko nurmettu yhteispiha. Ylemmän eli A-talon omat pihat ovat yhteispihalle päin, alemman eli B-talon (jossa minäkin asun) pihat antavat parkkipaikalle, ja parkkipaikan reunassa on kapea nurmikaistale. Konkkapuu oli alemman B-talon ja parkkipaikan nurmikaistaleen välissä. Kun taloa kierrettiin leikin aikana, kierrettiin nimenomaan alempaa B-taloa.

Päättelimme että valittajan täytyy asua alemmassa talossa; eihän leikkipaikka ole ylemmän talon lähelläkään joten niitä asukkaita se ei voi häiritä. B-talossa on viisi asuntoa, ja niissä asuvat: asunto 14 (Mäntti ja Niskapoimu + lapset Mervi ja Matti), asunto 13 (Rämeshloss + poika Kristian), asunto 12 (leskirouva "Pori"), asunto 11 ("Armi Vuori"),asunto 10 (hallituksen pj. "Reijo Mahlaketo" + vaimonsa kissanvihaajarouva Irvi Mahlaketo").

Kysyin pihalla tavatessani Reijo Mahlakedolta, kuka talomme asukkaista on valittanut lapsista, olen nimittäin ajatellut käydä juttelemassa tämän henkilön kanssa. Reijo-poika sanoi saman kuin Touko: on ihan sama kuka on valittanut, mutta valitettu on, ja turha siitä on enää mennä puhumaan koska hallituksen  päätös on hallituksen päätös ja se ei muutu, näin se vaan on eikä siinä itku auta, hän ei rupea jankuttamaan tällaista selvää päätettyä asiaa, oikein ihmetyttää miksi Idan pitää vängätä vastaan kun ei kukaan mukaan vänkää, hallitus päättää nämä asiat ja siinä on tyhmää ja turhaa alkaa riitelemään...

Kysyin sitten erikseen sekä leksirouva Porilta että Armi Vuorelta, ovatko he häiriintyneet lasten leikeistä.  Molemmat hämmästyivät kysymystä: mitä ihmettä, miksi ihmeessä minä olisin käynyt valittamassa lasten leikeistä, hyvänen aika sentään, en varmasti ole, on mukava kun lapset leikkivät, sitä on ilo katsella, en ikinä menisi kieltämään!

En muuten tähän päivään mennessä ole saanut selville kuka oli se salainen valittaja.

Tai... Tiedänhän minä: se oli Mahlaketo itse. Hän inhoaa lapsia, se oli ennestään tunnettu juttu, ja oli itse sitä mieltä että leikkiminen häiritsee.

Toukoa leikit eivät varmaan sinänsä olisi häirinneet, mutta juuri tuona keväänä hän käytöksestään päätellen hurahti Mahlaketoon ja halusi olla tälle kaikin tavoin mieliksi. Hänen seksuaalista suuntautuneisuuttaan en tiedä, mutta käytös ainakin oli ilmiselvän rakastunutta. Mahlakedon ei tarvinnut kuin ilmestyä pihalle, niin Toukon katse kirkastui, äkäinen ilme suli hymyyn. He olivat kuin paita ja peppu, aina yhdessä.

Lapset leikkivät muun ohella mm. vakoilua - siis kurkkivat salaa mitä aikuiset tekevät. Kerran he tulivat innoissan ja nauraen luokseni kertomaan, että olivat vakoilleet  Mahlakedon pihaa. He kertoivat nähneensä siellä Toukon kasteluletku kädessään kastelemassa Reijon nurmikkoa, ja huutavan hellällä äänellä sisälle taloon:"Reijo, tule jo katsomaan, onko tämä nyt hyvä...?" Lapset olivat saaneet naurukohtauksen ja joutuneet juoksemaan karkuun ennen kuin miehet huomaisivat että heidät oli nähty.

Sanon vain mitä näin: Touko käyttäytyi Reijon seurassa kuin rakastunut mies, puhui kuin rakastunut mies, teki valintoja kuin rakastunut mies (valitsi Mahlakedon jopa omien lastensa ohi - mitä kukaan minun entisistä ja nykyisistä miesihailijoistani ei koskaan tekisi: yksikään heistä ei loukkaisi omien lastensa oikeuksia siinä toivossa että sellainen miellyttää minua, ja se on heille ehdottomasti kunniaksi!).

Mahlaketo ei ole mikään järjenjättiläinen, luulen ettei hän koskaan tajunnut mistä Toukon puolelta oli kysymys. Saipahan tukea kaikille ideoilleen, oikuilleen ja päähänpistoilleen -  joten asia ookoo, mitä sitä turhaan miettimään miksi joku naapurin äijä yhtäkkiä makeilee ja on mielin kielin kun ei ennen ollut ..  Reijolta jäi huomaamatta, että ei se äijä todellisudessa ollut kaikessa samaa mieltä hänen kanssaan, se oli yksinkertaisesti pihkassa.  Luulenpa että Touko oli rakastunut onnettomasti, vaikkei hän onnettomalta näyttänyt ollessaan Mahlakedon kanssa, päinvastoin.

Mamselli puolestaan oli onnettomasti rakastunut mieheensä Toukoon, joka hänestä vähät välitti, ja halusi olla aivan kaikessa miehensä tukena.

Kumpikin heistä, Mamselli ja Touko, oli siis valmis myymään omat lapsensa miellyttääkseen jota kuta aikuista, joka puolestaan vähät välitti heistä.

He olivat lähiympäristön ainoat vanhemmat, jotka kannattivat  konkan leikkimiskieltoa. Kun myöhemmin poliisikuulusteluissa, Kiusattujen Tuen puhelinpäivystyksessä ja muissa instansseissa kerroin tuon pariskunnan käytöksestä ja  suhtautumisesta lapsiin, lähes kaikki kysyivät, onko heillä itsellään lapsia - ilmiselvästi olettaen että vastaus olisi kielteinen. Tuollaiset lastenvihaajathan yleensä mielletään lapsettomiksi eläkeiläisiksi. Vastasin aina niin kuin asia oli: ko. pariskunnan omat lapset olivat hyvin innokkaasti mukana lapsiryhmän leikeissä; siksi toiseksi: taloyhtiössä asui montakin vanhempaa ihmistä yksin tai puolison kanssa, muttei heistä kukaan kieltänyt lapsilta normaaleja rauhallisia pihaleikkejä.  

 Toukokuu 2002 oli todellinen taistojen toukokuu.

Paria päivää myöhemmin minulle selvisi jonkun Mahlakedon kanssa käydyn keskustelun aikana sekin, että oli olemassa yksi vielä konkkaleikkiäkin vakavampi rikos, johon ympäristön lapset syyllistyivät.  Se oli pallon potkiminen pihanurmikolla. Mahlaketo piti sanavalinnoistaan  ja puheensa sävystä päätellen konkan lekkimistä aseelliseen ryöstöön rinnastettavissa olevana rikoksena. Pallopelit olivat verrattavissa ryöstömurhaan. 

Syynä oli tuo samainen nurmikon vaurioituminen. Mahlaketo ei tosin pystynyt asiaa tiedusteltaessa näyttämään ainuttakaan kohtaa nurmikosta, josta olisi näkynyt että se on mennyt selvästi pilalle lasten konkan tai pallopelien takia. Nurmikko voi itse asiassa oikein hyvin. 

Juuri porttiani vastapäätä oli paikka, roska-aitauksen reuna,  jossa lapset olivat passissa konkkaleikin aikana. Mahlaketo vetosi siihen että siitä kohtaa nurmikko ainakin menee pilalle kun siinä koko ajan seisotaan. Tulin sanoneeksi että eihän nurmikko ole sillä kohden ole koskaan mitään kunnon nurmikkoa kasvanutkaan, paikka on varjossa.

Ei mennyt viikkoakaan, kun Mahlaketo kärräsi ko. kohtaan siirtonurmikon: no niin, nyt siinä on nurmikko, ettepä voikaan enää leikkiä siinä, ähäkutti!

Juttelin sen kuun aikaan aika paljon lasten kanssa ja tein heille hyvin selväksi mitä mieltä olin siitä että heidän rauhallisia pihaleikkejään estettiin.

Teija ehdotti, että kesän aikana tarkastaisimme nurmikon säännöllisin välein, ja jos huomaisimme kulumisen jälkiä lasten leikkipaikoissa, kylväisimme uuden nurmikon ja pitäisimme huolen siitä että vauriot korjataan. Ilman muuta tekisimme sen omalla kustannuksellamme.

Tämäkään ehdotus ei kelvannut Mahlakedolle.

Kristian ei ollut kovin innostunut konkkaleikistä, mutta palloa hän tykkäsi potkia, ja sai joka kerta ulos mennessään pelätä, kuka tällä kertaa tulee huutamaan ja ajamaan pois. Se oli aina  Touko, Reijo tai Mamselli. Kristian ei olisi saanut ollenkaan oleskella pihalla. Hän oli täyttänyt kuukautta aiemmin yhdeksän vuotta, oli pienikokoinen ja hento ja painoi ehkä 25 kiloa, mutta Mahlaketo oli vakuuttunut siitä, että jos tuollainen pikkupoika hipsii kesäaamuna varpaisillaan nurmikon poikki, ruoho ja  istutukset kärsivät saman tien korvaamattomia vahinkoja. Itse Mahlaketo kyllä könysi nurmella koko elopainollaan. Ketään aikuista ei komennettu pois nurmikolta, ainoastaan lapset. Minäkin sain vapaasti lompsia saappaillani missäpäin pihaa mieli teki, mutta Kristian ei saanut oleskella pihalla sandaaleissaan. Usein hän tuli sisälle vedet silmissään, pelästyneen näköisenä ja kertoi että Mahlaketo on taas siellä huutamassa. Jos yritin mennä puhumaan herra hallituksen puheenjohtajan kanssa, tämä painui sisälle asuntoonsa.

Mahlaketo, Mäntti ja Niskapoimu olivat yksimielisiä siitä että olen häirikkö. Taloyhtiössä olisi ollut niin mukavaa ja rauhallista asua ellen minä olisi ollut siellä. Mamselli selitti minulle miten kaikki täällä puhuvat minusta ja ovat oikein hämmästyneitä siitä miten ikävä ihminen olen, oikein porukalla ovat ihmetelleet että miten noin vaikea ihminen voikin asua täällä ja pilata ilmapiirin. Moni on sanonut että olen lisäksi niin olevinani, kävelen hajamielisen näköisenä ympäriinsä ikään kuin en huomaisi mitään ympärilläni, mahdankohan suorastaan käyttää huumeita.  Kristian oli kamala kasvattamaton ja ilkeä kakara, Mamselli pauhasi että kaikki lähiympäristössä tapahtuvat lasten keskinäiset kärhämät ja riidat olivat Kristianin aiheuttamia. Kysyin että eivät kai sentään ihan kaikki. Kyllä, ihan kaikki, joka ainoa. Seuraavana viikonloppuna Kristian matkusti toiselle paikkakunnalle isänsä luokse. Ulos mennessäni kuulin lasten riitelevän jostain asiasta, ja ajattelin että pitäisikö nyt soittaa Kristianille ja moittia häntä: kuule riivatun penikka, mitäs olet taas mennyt tekemään, olet taas aiheuttanut täällä riidan, hyi sinua, etkö häpeä!

Eräänä päivänä postilaatikosta löytyi tällainen kirjelappu:

---------

ASUNTO OY VESSLAGATAN     TIEDOTE 3/2002 8.5.2002

TALOYHTIÖN PIHA-ALUE

Yhtiön piha-alueella on varattu lasten leikkeihin alue, keinu ja hiekkalaatikko. Leikkimisessä muualla  yhtiön piha-alueella tulee huomioida varsinkin keväisin ja syksyisin, että nurmialueet ehtivät kuivaa enne kuin piilo- tai muita leikkjeä ko. alueella leikitään. Näin vältytään nurmikoiden ja istutusten vaurioilta.

Taloyhtiön piha-alueella on pallonpelaaminen (sic!) kielletty. Pelaaminen vahingoittaa yhtiön nurmialueita ja voi aiheuttaa muita vahinkoja esim. ikuunoiden rikkoutumisia, istutusten vahingoittamista tms.vahinkoja. Yhtiön viereisellä tontilla on pallokenttä pelaamista varten.

Asunto Oy Vesslagatan, hallitus

---------

Soitin isännöitsijälle ja kysyin, millä perusteella lapussa väitetään että nurmikko vahingoittuu pallon pelaamisesta, sehän ei ole totta, sellaista ei yksinkertaisesti ole  tapahtunut. Isännöitsijä väitti että varmasti on. Kysyin onko hän käynyt täällä paikan päällä katsomassa. Ei kuulemma ollut, mutta Mahlakeketo on sanonut että vaurioita löytyy. Sanoin että Mahlaketo valehtelee, missään kohtaa nurmikolla ei näy kulumisen jälkiä, olemme porukalla kiertäneet erikseen tarkastamassa. Isännöitsijä vastasi että kiellossahan on kyse ennaltaehkäisevästä toiminnasta.

Toukokuun lopussa tulivat jokakeväiset pihatalkoot, joiden jälkeen oli perinteisesti menty Mahlakedon suurensuurelle (aitaa oli siirretty yhtiön tontille, jotta pj. saisi suuremmaan pihan!) pihalle grillaamaan ja juomaan olutta.

Aiemmin olin aina ollut mukana, vaikka ne kutsut eivät minua juuri sykähdyttäneet. Siellä oli jotensakin infantiili meininki, kuin teinibileissä. Puhuttiin autoista ja säästä, siis silkkaa small talkia (jolle ylipääänsä olen aika allerginen), ja loppuillasta, kun mäyräkoirakin alkoi olla tyhjä,  kerrottiin navanalusvitsejä.  Silloin 15-vuotias vanhempi poikani Kostjakin puhui kavereittensa kanssa fiksummin.

En siis kokenut menettäväni mitään, kun minulla oli toukokuussa 2002 näiden talkoiden aikana  iltatöitä enkä päässyt osallistumaan. Ajattelin, että nyt kun minusta on kuluneen kuukauden aikana leivottu taloyhtiön rettelöitsijä numero yksi, en luultavasti menisi muutenkaan.

Yöllä heräsin siihen että joku mölysi kännipäissään pihalla. Erotin sanat: "Kattokaa nyt tota nurmikkoa... Varokaa nyt saatana sitä, älkää menkö siihen käveleen, se on kuulkaa PYHÄÄ MAATA!"

Seuraavana aamuna selvisi se, mistä olen täällä toisaalla kertonut: A-talossa asuva perheenisä, isokokoinen ja vahva kapiainen,  oli talkoissa ottanut puheeksi lasten leikkimisen kieltämisen ja sanonut hallitusherroille suorat sanat. Hän oli pihalla potkimassa palloa 5-vuotiaan poikansa kanssa, eikä kukaan uskaltanut tulla sanomaan yhtään mitään.

Kostjan ylioppilasjuhlien aikan oli helle ja juhlimme pihalla. Onneksi seinänaapurit olivat poissa, mutta Mahlaketo kyllä teki itseään tykö vieraitten aikana. Kristian oli serkkunsa "Kallen" kanssa leikkimässä pihalla, ja he tulivat kertomaan että Mahlaketo oi taas ajanut heidät pihalta pois. Kostja - joka on luonteeltaan hyvin leppoisa ja tyyni ihminen, ei hermostu juuri mistään - päätti käydä jututtamassa Mahlaketoa. Vei menessään lasillisen shampanjaa ja marssii sinne ystävällisessä hengessä sanomaan, että anna nyt lasten leikkiä, meillä on täällä juhlat meneillään ja vieraita, jos nyt ei viitsitä riidellä. Menin perässä-  minäkin erittäin iloisena ja yhteistyöhaluisena (kuka nyt poikansa yo-juhlissa olisi vihainen!).

Osuin juuri sopivasti paikalle kuullakseni kun Mahlaketo sanoi Kostjalle: "Kuule, sinä et ole yhtään mikään!"

Sanoin Mahlakedolle, etä mitä jos annettaisiin poikien nyt leikkiä pihalla...ja lauseeni jäi kesken, koska ukko tuli seisomaan ihan eteeni, työntyi melkein kiinni ja kuiskasi: "Kyllä sinä Ida vielä taivut!"

Hermostuin ja sanoin äijälle:  "Vai alat sinä uhkailla. Ja mikä sinä olet sanomaan noin Kostjalle tai kenellekään ettei hän ole mikään. Mikä sinä sitten olet. Kostja asuu tässä talossa ja on ihan yhtä arvokas ja varteenotettava asukas kuin muutkin, hänellä on täsmälleen samat oikeudet."

No,yllätys yllätys, ukko vähän pelästyi ja sanoi että ei, enhän minä ketään ole haukkumassa... mutta pitää jonkun huolehtia nurmikosta ja kun kukaan muu ei sitä tee... minä yksin täällä raadan helteessä, teen koko ajan töitä ja muut vain juhlii...

Menimme takaisin pihalle jatkamaan juhlia. Mahlaketo halusi tehdä kaikille selväksi että hän on kunnon ihminen joka raataa niska limassa taloyhtiön hyväksi, kun muut vain syövät täytekakkua ja juovat boolia. Kananmunapää tuli kasteluletkunsa kanssa aitani toiselle puolelle kastelemaan nurmikkoa samalla kun pihallamme juhlittiin.  Jostain syystä juuri se kohta nurmikosta kaipasi ihan ehdottomasti kastelua juuri silloin.... Vai liekö tarkoitus ollut päästä katsomaan millaiset juhlat meillä oli ja paljonko oli vieraita?  No, niitähän oli sen illan aikana yhteensä nelisenkymmentä, ja lähes kaikki paikalla todistamassa miten Mahlaketo kielsi Kristiania leikkimässä pihalla. Siitä huolimatta äijällä oli syksyllä taloyhtiön kokouksessa otsaa väittää, ettei hän ikinä ole kieltänyt oman taloyhtiön lapsia oleskelemasta pihalla, leikkimiskielto koskee vain naapuritaloyhtiön lapsia... 

Vieraitakos nauratti: aikuinen mies osoittamassa mieltään kun lapset leikkivät!

Tuli kesä, eivätkä  hallitusherrat  inahtaneetkaan , kun nurmikolla leikittiin. Aivan kuin mitään konkan konkan kieltämispäätöksiä ei olisi koskaan tehtykään eikä lappuja olisi postilaatikkoon pudotettukaan.

Eri asia on, että Mamsellin viha minua kohtaan syveni ja leveni ja kasvoi korkeutta. Sen kesän aikana omasta pihastani tuli aluetta, jolla en voinut olla hetkeäkään rauhassa. Heti kun Mamselli kuuli että ulko-oveni kävi, hän säntäsi pihalle ja alkoi räksyttää milloin mistäkin.

Yhden kerran hän vaahtosi, että "tiedätkös sinä Ida että Krsitianin kiroilua on täällä oikein porukalla ihmetelty. Mikaelin vanhemmat olivat tehneet sellaisen päätöksen, ettei Kristian saa enää tulla heille leikkimään koska on niin kova kiroilemaan. "  Just joo. Oli ehdottomasti Mamsellin asia tehdä minulle selkoa siitä, mitä Mikaelin vanhemmat olivat tykönänsä päättäneet. Mikaelin vanhemmat eivät varmaan pystyneet itse sitä kertomaan vaan tarvitsivat Mamsellin sanansaattajakseen. Ikinä en kuullut tätä asiaa - tai mitään vastaavaa - Mikaelin äidiltä itseltään. Taisi olla Mamsellin mielikuvitusjuttuja.

Mutta tuli syksy, ja naapurin kapiainen muutti pois, ostivat omakotitalon. Jo seuraavalla viikolla postilaatikkoihin jaettiin uusi nurmikolla leikkisen kieltävä lappu.

Olin koko kesän yrittänyt puhua hallituksen jäsenten kanssa, mutta se oli aivan toivotonta. Mamselli käänsi keskustelun aina minun persoonaani, lukuisiin vikoihini ja tyhmiin tapoihini ja Krsitianin käytökseen (joka oli tietysti aivan kelvototonta) ja siihen miten äsyttävä olen ja mitä kaikki puhuvat minusta pahaa. Itse asiasta eli nurmikolla leikkimisestä en onnistunut puhumaan. Sen kesän aikan minun oli mahdotonta istua pihallani ilman että naapurin ulko-ovi pamahti auki ja frouva tuli ulos haastamaan riitaa.

Tuli syksy, hallituksen pelkäämä kapiainen muutti perheieneen pois, omakotitaloon. Minulle tuli heitä heti ikävä, sillä melkein saman tien asukkaiden postilaatikkoihin jaettiin tällainen lappu:

--------------------------------

ASUNTO-OSAKEYHTIÖ VESSLAGATAN                        TIEDOTE 4/2002

                                                                                  15.8.2002

TALOYHTIÖN PIHA-ALUE

Yhtiönpiha-alueella on varattu lasten leikkeihin alue, keinut ja hiekkalaatikko. Leikkimisessä muualla yhtiön piha-alueella tulee huomioida, että nurmialueet ovat kuivat kun ko. alueilla leikitään (näin vältytään nurmikoiden ja istutusten vaurioilta).Taloyhtiön piha-alueella on pallonpelaaminen kielletty, yhtiön viereisellä tontilla on pallokenttä pallopelien pelaamista varten.

ASUNTO OY VESSLAGATAN

HALLITUS

---------------------------------------------

©2017 Taloyhtiössä tapahtuu - suntuubi.com