taloyhtiösivut asukkaan oikeudet vallankäyttö taloyhtiössä eettinen isännöinti asunto-osakeyhtiölaki
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Aina kun olet tehnyt muutoksia sivuun, muista päivittää sivu klikkaamalla tallenna painiketta editorin vasemmasta yläreunasta, paina tämän jälkeen julkaise painiketta niin sivu julkaistaan varsinaisille sivuille.

 

MINÄ  ITSE SEKÄ MALLIKIRJEITÄ

Kotisivuille on tapana laatia jonkinlainen kuvaus kotisivujen tekijästä. Kuvaan tässä itseäni kursorisesti.

Sitten liitän perään mallikirjeitä joita saa vapaasti käyttää,joko sellaisenaan tai omiin tarkoituksiin muokattuina. Tekijänoikeuksieni perään en tule kyselemään.

Sekä yksi kirje jonka olen kijroittanut minulle anonyymiksi jääneelle taloyhtiökiusatulle. Siitä saa ottaa vinkkejä.

Siis se hemmetin profiili. Minua ei hirveästi huvita kuvailla itseäni.

Pitäydymme  faktoissa.

Ikä tällä hetkellä (toukokuu 2008) 50 v. Siviilisääty eronnut. Kaksi lasta: "Kostja" 24 v, ( ei asu kotona) ja "Kristian" 15 v. Työssäkäyvä, taidealalla, rakastaa työtään ja kokee työssään jatkuvaa iloa. Omasta mielestään pärjäisi ja viihtyisi (tietysti vasta asianmukaisesti koulutettuna) myös lakinaisena, sanomalehden tai ylen toimittajana, äidinkielen opettajana ja matkailuoppaana.

Todettakoon etteivät taloyhtiöasiat suinkaan ole elämäni pääsisältö. Kerron tällä sivustolla juuri niistä, mutta se ei tarkoita että ne olisivat elämässäni tärkeysjärjestyksessä edes sijalla 10. Niiden edellä ovat mm. lapset, muu suku, ystävät, kirjallisuus ja lukeminen, mökkielämä ja luonto, matkustelu, lauluharrastus, kirjoittaminen, yleinen filosofointi ja laiskottelu,  matkustelu, miesystävä, ammatti, musiikki, Jumala, isänmaa ja äidinkieli.

Osallistuin vuosia sitten kirjoituskilpailuun, jossa aiheena oli ammattini. Piti kirjoittaa elämäkertansa ammatinvalinnan näkökulmasta. Pääsin jopa palkinnoille ja tekstini julkaistiin. Hieman minua kuitenkin ärsytti, kun eräs kriitikko tulkitsi tekstini niin, että koska olin elämäkerrassani vain lyhyesti maininnut perheeni ja lasten syntymävuodet, lapset eivät ilmeisesti ole minulle tärkeä asia. Voi jessusmaaria! Juttuhan piti kirjoittaa ammatin näkökulmasta, eivätkä lapset kuuluneet aiheeseen. Lapseni ovat minulle kymmenen kertaa tärkeämpi asia kuin työni, puhumattakaan taloyhtiöasioista.

Kun siis kirjoitan tälle sivustolle taloyhtiöasioista, se ei tarkoita että elämäni pyörisi kokonaan tai edes suurimmaksi osaksi niiden ympärillä.

Kuten myöhemmin tällä sivustolla totean, kerran kiusattuksi joutunut on loppuelämänsä ajan keskimääräistä suuremmassa vaarassa tulla kiusatuksi.

Ennen kuin minusta tuli taloyhtiökiusattu, olin asunut tässä samassa taloyhtiössä 15 vuotta. Ja ihan rauhassa, ei mitään ongelmaa.

Mutta olin heti ensimmäisen avioeroni jälkeen (joka oli tarpeeksi raskas asia jo sinänsä) ollut pari vuotta työpaikkakiusattu. Kun se kiusaaminen loppui, tapasin melkein saman tien uuden miehen, jonka kanssa muutin yhteen, ja siinä liitossa olin mitä suuremmassa määrin parisuhdekiusattu.  Kotikiusaaminen kohdistui myös - ja  ennen kaikkea - vanhempaan poikaani, jonka pelkkä olemassaolo oli avokilleni kuin punainen vaate. Lopulta sain sen äijän ajetuksi ulos elämästäni, mutta kiusaaminen vain  jatkui. Yli kolmen vuoden ajan ex-avokkini soitti häirintäpuheluita, määräili yksityisasioitani, yritti leimata  minut kelvottomaksi äidiksi, uhkaili käräjillä, haukkui miesystävääni, mustamaalasi minua lapsellemme.  Aikanaan sekin loppui, ja sain elää peräti kaksi ja puoli vuotta ihan rauhassa.

Sitten alkoi taloyhtiökiusaaminen. Se alkoi toukokuussa 2002 eikä ole vielä tänäkään päivänä kokonaan loppunut . Tosin olen saanut se huomattavasti vähenemään, ja tietyt kiusaamisen tavat olen onnistunut kokonaan lopettamaan.

En ole missään vaiheessa alistunut, vaan olen pistänyt alusta asti hanakasti vastaan.

En ole arka, ujo enkä alistuva ihminen. Päinvastoin olen räväkkä, sanavalmis ja rohkea. Se ei tarkoita, etten pelästy kun minua pelotellaan, etten pahastu kun minua loukataan, etten ahdistu kun minua nöyryytetään.

Sekä parisuhdekiusaamisessa että taloyhtiökiusaamisessa pahinta on ollut se, että kiusaaminen kohdistui myös lapseeni. Ex-avokkini kiusasi vanhempaa poikaani. Taloyhtiöhäiriköt ottivat pelottelun, komentelun ja haukkumisen kohteeksi nuoremman poikani. Molemmissa tapauksissa menin aina väliin, kun näin noita tilanteita. En ole niin raukkamainen että katsoisin vaieten vierestä kun lapsiani loukataan. Se, että puolustin lastani, oli sekä ex-avokin että taloyhtiökiusaajien mielestä osoitus yhteistyöhaluttomuudestani, riidanhalustani ja luonnevikaisuudestani.

Tällä sivustolla siis kerron nimenomaan elämästäni ja kokemuksestani asunto-osakeyhtiön osakkaana ja rauhallista asumistapaa noudattavana asukkaana, jonka elämästä taloyhtiön hallitus on yrittänyt tehdä niin vaikeaa kuin suinkin. Juttu on pitkä ja polveilee.

Apunani minulla on kaikki tallettamani dokumentit, omat päiväkirjamerkintöni, erinomainen ulkomuistini, parin tilannetta läheltä seuranneen ystävän muisti, sähköpostikirjeenvaihtoni, kovalevylle tallentamani asiat (ja niitä on todella paljon!) sekä tietysti luova mielikuvitukseni, joka lisää sen mitä muistista uupuu.

Missään en tarkoituksellisesti valehtele enkä edes liioittele, vaikka joudunkin välillä turvautumaan itse keksittyyn dialogiin. Keskustelujen henki, sisältö ja sävy on joka tapauksessa aito ja alkuperäinen. Olen mielestäni myös aika taitava tallettamaan kullekin henkilölle ominaisen puhetyylin.

Kirjoittelen tätä aika kepoiseen tyyliin, ja kyllähän juttu kokonaisuudessaan nykyään lähinnä naurattaa. Ei ole naurattanut aina. Välillä olen ollut niin ahdistunut että asiat ovat pyörineet päässäni paljon enemmän kuin olisivat ansainneet. Olen lueskellut henkisen väkivallan ja kiusaamisen vaikutuksista uhriin, ja kovin tutulta ja tunnistettavalta vaikuttti.

Väkivaltaa inhoan, olen inhonnut aina,ja mitä vikoja minussa onkin, niin väkivaltaisuus ja julmuus eivät toivoakseni kuulu niihin. Suvaitsevaisuudesta puhutaan, mutta usein se, mitä kutsutaan suvaistevaisuudeksi, on vain välinpitämättömyyttä ja kiinnostuksen puutetta. Eikä kaikkea pidä suvaita. Julmuutta ei tarvitse- eikä saa -"suvaita" vedoten kulttuuriperinteeseen, uskontoon, aatteeseen, ideologiaan tai yhtään mihinkään.

Vaikeimpina aikoina suunnittelin kirjoittavani kirjan kiusaamisestani otsikolla "Pienimuotoista pahuutta". Kyllä maailmassa suurempiakin ongelmia on kuin se että yksityistä osakasta kiusataan hänen asuinympäristössään oikein viralliselta taholta (eli hallituksen ja isännöitsijän) toimesta. Onnekseni en asu esim. Kiinan maanjäristysalueilla. En joudu kokemaan niin karmaisevia asioita, onnentyttö olen, siitä ei mitään epäilystä.

Asun demokraattisessa Suomessa, olen saanut lottovoiton. Totta, totta.

Mutta ikävää on, että kun yhteiskuntajärjestelmä mahdollistaisi hyvän ja turvallisen elämän, löytyy aina porsaanreikiä joista pääsee läpi vääryyden puolelle, ja löytyy ihmisiä jotka hyvin mielellään luikahtavat tuosta raosta. Kokemani ilkeys ja kiusanteko johtuvat tästä ilmiöstä. Ei ole mahdollista laatia lakia, joka kieltäisi ihmisiä olemasta pahantahtoisia, sadistisia, ilkeitä ja itsekkäitä. Millään lakipykälillä ei voi muuttaa ihmisten  perusluonnetta eikä perussuhtautumista. 

Taloyhtiömme hallituksessa toimivat ihmiset - joita olen joka vuosi yhtiökokouksessa yrittänyt turhaan saada vaihdetuiksi - ovat niin ilkeitä, itsekkäitä ja pahansuopia ihmisiä, että jos he olisivat lisäksi myös älykkäitä, he olisivat todella vaaarallista sakkia.

Onneksi he ovat erittäin tyhmiä. He eivät pysty keskustellessa argumentoimaan, perustelemaan, kommunikoimaan eivätkä varsinkaan tarkistamaan omia näkemyksiään. He pelkästään jankuttavat, uhkailevat ja uhoovat. He eivät osaa kuunnella mitä vastapuoli sanoo. He eivät tunne asioita, eivät välitä tutustua esim asunto-osakeyhtiölakiin (jonka opiskeluun minä sen sijaan olen käyttänyt paljon aikaa - minusta on kehittynyt varsin pätevä amatöörilakinainen!), esittävät täysin käsittämättömiä väitteitä, puhuvat hölynpölyä (Touko esim. vakavissaan sanoo että taloyhtiön omat itse laaditut järjestyssäännöt ovat sitovampia kuin Suomen Laki), valehtelevat, puhuvat keskenään ja itsensäkin kanssa  ristiin, vaihtavat puheenaihetta, keskeyttävät, karjuvat, kiroilevat, sanovat sanottavansa eivätkä anna minun vastata vaan  poistuvat paikalta kesken puheenvuoroni.

Todella, onneksi he ovat niin tyhmiä, ettei minulla voisi milloinkaan olla vaikeuksia päihittää heitä asiallisesssa väittelyssä. Mutta he eivät pysty asialliseen, aikuismaiseen keskusteluun. Sen sijaan he rähinöivät ja kiukuttelevat ja heittäytyvät marttyyreiksi, syyllistävät, puhuvat palturia, muuntelevat totuutta, esittävät epämääräisiä syytöksiä joita kieltäytyvät yksilöimästä.

Sitä paitsi he eivät ole enää vuosiin suostuneet puhumaan kanssani. Mikä toisaalta ei ole minun kannaltani suurikaan menetys, koska keskustelutaidottomien kanssa kommunikointi on äärimmäisen rasittavaa ja turhattavaa puuhaa.

Siinä syy, miksi kommunoikoin heidän kanssaan niin vähän kuin mahdollista, eli vain silloin kun minulla on jotain erityistä asiaa, ja aina kirjeitse.

Kirjoittaminen muuten on heille täysin ylivoimaista. He eivät osaa keskustella kasvotusten, mutta vielä vähemmän kirjoittaa. Kumpikin pojistani kirjoitti 8-vuotiaana parempaa tekstiä kuin he. 

Että sellaista  sakkia.

Ja nyt huomaan, että kun minun piti luoda itselleni profiili, olenkin etupäässä luonnehtinut taloyhtiössä asuvia vihollisia ja jättänyt itsestäni kertomisen vähemmälle. Mikä on aika epätavallista niin itsekeskeiselle ihmiselle kuin minä olen. 

 

Ja nyt osio kaksi, eli anonyymille kiusatulle pari vuotta sitten lähettämäni kirje:

 

---------------

NEUVOJA YKSITYISHENKILÖILLE



Sain suomi24fi:n keskustelupalstalta sähköpostiosoitteesi.

Tapa, jolla sinua taloyhtiössäsi kohdellaan, on epäasiallista ja vaikuttaa kiusaamiselta. Olen itse ollut erittäin rankan taloyhtiökiusaamisen kohteena, ja sen vuoksi tiedän omasta kokemuksestani miten raastavaa se on, miten se voi täyttää ihmisen koko pään niin ettei pysty muuta ajattelemaankaan, miten se ahdistaa. 

Olen lisäksi myös koiranomistaja - tosin kiusaamiseni ei liitynyt siihen, että minulla on koira, vaan aivan muihin asioihin.

Minunkin taloyhtiössäni kiusaaminen alkoi siitä, että vastustin hallituksen tekemää laitonta päätöstä. Päätin silloin, että jos tämä piina joskus loppuu, niin autan aina kaikkia jotka joutuvat samaan tilanteeseen ja käytän hyväkseni saamiani kokemuksia taloyhtiökiusattuna olemisesta. Nyt olen saanut asumisrauhan - mutta siihen meni vuosia, ja jouduin ottamaan yhteyttä rikospoliisiin, Isännöitsijäliittoon, Kiusattujen Tukeen, lakimieheen ja Rikosuhripäivystykseen, ennen kuin pääsin tavoitteeseeni ja sain asumisrauhan itselleni ja lapselleni.

Tuli mieleeni, että oletko mahdollisesti yksin asuva nainen? Yksin asuvat naiset ja yksinhuoltajaäidit joutuvat helpoimmin kiusatuiksi, koska heillä ei ole kotona miestä turvanaan.

Minusta sinun ehdottomasti kannattaa kirjoittaa hallitukselle ja isännöitsijälle kirje, jossa kysyt kiperiä kysymyksiä koiranpitokielosta. He eivät vastauskirjeessään pysty perustelemaan kieltoa mitenkään: kieltohan on lainvastainen. Lisäksi kerrot kirjeessä, että sinä ja koirasi olette tulleet taloyhtiössä asuessanne häirityiksi ja vaadit kirjeessä itsellesi ja lemmikillesi ehdotonta asumisrauhaa ja kerrot että muussa tapauksessa viet asiaa eteenpäin virallista tietä.

Voin laatia koko kirjeen puolestasi. Kenenkään ei tarvitse tietää että olet saanut sen laatimiseen apua minulta. Ja vaikka he arvaisivatkin ettet ole itse kirjoittanut lähettämääsi kirjettä,  niin entä sitten? On aivan luvallista ottaa vastaan apua virallisen kirjeen laatimisessa, siinä ei ole mitään väärää.

Tietysti teet itse kirjeeseen millaisia muutoksia haluat. Kirjehän lähetetään sinun nimissäsi ( minun nimeäni siinä ei ole ) ja allekirjoittamanasi. Siitä seuraa että olet itse kokonaan vastuussa sen sisällöstä, joten  älä missään nimessä hyväksy siihen sellaista mistä et itse pidä.

Voidakseni laatia kirjeen, tarvitsen vastauksia pariin kysymykseen:

1.  Pyytäisin ensin kuulla, onko sinulla kirjallista dokumenttia siitä että koiran pito on kielletty taloyhtiössä, esim. kokouspöytäkirja, hallituksen ja/tai isännöitsijän kirje tms. Kopioi/lähetä  ne kaikki minulle sähköpostiin,  sanasta sanaan, älä muuta mitään. Jos kielto on näkyvissä ilmoitustaululla, kopioi kielto minulle sanasta sanan. Jos saat hallitukselta kirjallisia huomautuskirjeitä asiasta tai solvaus- tai uhkauskirjeitä, älä heitä niitä pois vaan säilytä todisteina..

 Vastineessasi hallitukselle ja isännöitsijälle, jonka yhdessä laadimme, käytämme kaikkea hallussasi olevaa kirjallista dokumenttia. Vetoamme siihen, että voit kirjallisesti todistaa että taloyhtiössä on tehty laiton päätös.

Jos mitään kirjallista dokumenttia päätöksestä  ei ole, vetoamme siihen ettei päätöstä voi olla olemassa ellei siitä ole mustaa valkoisella ja ettei sinua voi vaatia noudattamaan päätöstä jota ei ole tehtykään. Toinen vaihtoehto: kysyt kirjeessä, miksi hallitus laiminlyö kokouspöytäkirjojen pidon, vaikka hallituksen pj:n vastuulla on huolehtia siitä että jokaisesta kokouksesta tulee pöytäkirja.  Eli niin tai näin, löytyy kirjallista dokumenttia tai ei, asia kääntyy hallituksen vahingoksi.

2. Onko isännöitsijä soittanut sinulle ja kieltänyt koiran pidon, tai lähettänyt kirjallisen huomautuksen? Mikäli näin on, hän on toiminut hyvän isännöintitavan vastaisesti; hänen pitäisi ammatti-ihmisenä tietää, ettei tuollaisia määräyksiä voi taloyhtiössä antaa.

3. Millä tavalla koiranpitokielto on saatettu sinun tietoosi? Onko sinulle lähetetty asiasta lappu, tultu itse sanomaan vai otettu asia puheeksi yhtiökokouksessa?Onko yhtiökokouksissa käsitelty asiaa, ja onko silloin käyttäydytty asiattomasti? Onko hallituksen pj. estänyt kokouksissa puheenvuorojasi, haukkunut sinua julkisesti tms?

4. Onko koti- ja asumisrauhaasi häiritty tällä asialla?  Onko sinua koira-asiassa sanallisesti uhkaltu, haukuttu, onko rauhaasi häiritty? ( Kotirauhan häirintää on myös pihalla tapahtuva häirintä. ) Saatko rauhassa ulkoiluttaa koiraasi, vai tuleeko joku aina haastamaan riitaa? Vaikuttaako tämä asia häiritsevästi jokapäiväiseen elämääsi?
 Jos saat uhkauksia tai solvauksia tekstiviesteinä, kopioi ne täydellisesti, päivämäärineen, kelloaikoineen ja lähettäjän numeroineen. Asiattomat tekstiviestit, puhelut ja kirjeet ovat häirintää


5. Onko koirasi muille asukkaille vaaraksi ( ts. onko se aggressiivinen ja kulkeeko se vapaana ) sekä haukkuuko se kohtuuttomasti( esim. öisin ja tuntikausia päiväsaikaankin )? Tekeekö se tarpeensa taloyhtiön alueelle? Koiran omistajalle voidaan antaa varoitus vain jos on olemassa selvää näyttöä siitä, että koira on vaarallinen tai aiheuttaa kohtuutonta häiriötä. Silloinkaan kyse ei ole koiran pitokiellosta ylipäänsä, vaan ainoastaan siitä häirikkökoirasta. Hallituksen pj:n allergia sen sijaan ei ole mikään syy kieltää koiran pitämistä.

7. Onko hallituksen pj:n mies todella uhannut tappaa koirasi? Jos olitte silloin kahden kesken, hän tietenkin kieltää asian. Siitä huolimatta, jos noin törkeä uhkaus on esitetty, niin vaikka et pystykään asiaa todistamaan, kehottaisin sinua soittamaan oman kaupunkisi eläinsuojeluvaltuutetulle ja kertomaan asiasta. Pyydä neuvoja ja kysy, voisiko eläinsuojeluvaltuutettu ottaa ko. mieheen yhteyttä ja keskustella asiasta. Luulisi että ukko ainakin vähän säikähtää sellaista puhelua.

P.S. En tiedä, oletko itse hoksannut sellaisen sivuston kuin Taloyhtiötieto.net. Siellä kerrotaan selvästi, ettei koiran pitämistä voi kieltää. Oheistan sieltä siteeraamaani pätkän:

Voiko osakkaiden enemmistö kieltää lemmikkieläimen pitämisen taloyhtiössä?

Lakimies Sirkka Terho, Suomen Kiinteistöliitto vastaa näin:

Normaalissa taloyhtiössä ei lemmikkieläinten pitämistä voida kokonaan kieltää, sillä se katsottaan liialliseksi normaalielämän rajoittamiseksi. Tästä on 1970-luvun alusta korkeimman oikeuden ratkaisu, jossa katsottiin, että vaikka taloyhtiön järjestysmääräyksiin oli lisätty tämmöinen lemmikkieläinten pitokielto, se ei kuitenkaan sitonut osakasta, joka halusi ottaa itselleen koiran. (Korkeimman oikeuden ratkaisu 15.12.1970 nro 2807)

Tilanne olisi kuitenkin erilainen, jos kyseessä olisi jonkinlainen palvelutalo tai vaikkapa allergiatalo, tai muu sellainen erityinen yhtiö, jossa yhtiöjärjestyksessä rakennukselle on määrätty tämä erityinen käyttötarkoitus. Silloin voitaisiin ajatella, että sen perusteella kiellettäisiin eläinten pitäminen.

Vastaa sitten kun ehdit! Voit käyttää samaa numerointia kuin kysymyksissä.

Älä lannistu - kyllä se siitä! Sinulla ja koiralllasi on oikeus asumisrauhaan.

Ida

--------------------------

Saamatonta isännöitsijää varten:

 

Jos isännöitsijä ei tee mitään asialle joka ilman mitään epäilystä kuuluu hänen toimenkuvaansa, pyydetään häntä ilmaisemaan kieltäytymisensä kirjallisesti. Eli etukäteen laaditaan kirje, johon häneltä todistajaksi mukaan pyydetyn ystävän läsnäollessa pyydetään allekirjoitus. Jos isännöitsijä kieltäytyy alllekirjoittamasta, laaditaan muistio jossa todetaan tapahtuma: isännöitsijä kieltäytyy hoitamasta hommiaan mutta ei myöskään suostunut ilmaisemaan asiaa kirjallisesti; oheinen allekirjoittamaton kirje todellisuudessa sisältää isännöitsijän suullisesti ilmaiseman informaation ja kuvastaa hänen vastahakoista asennettaan työntekoon. Muistioon todistajan allekirjoitus, jossa tämä vahvistaa olleensa läsnä ko. tilanteessa ja toteaa, että muistion esittämä kuvaus tapahtumien kulusta on paikkansapitävä.

---------

Ilmoitan etten aio As.Oy X:n isännöitsijänä ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin asukas X:n tekemän valituksen johdosta, joka koskee ....

paikka, päivämäärä ja isännöitsijän nimen selvennys

 

-------------------

Mitä ei missään nimessä pidä tehdä:

1. ei pidä yrittää väärentää isännöitsijän nimikirjoitusta

2. ei pidä uhkailemalla ja painostamalla pakottaa häntä allekirjoittamaan

©2017 Taloyhtiössä tapahtuu - suntuubi.com